You shall not pass

((Yui ja Jiro tänne))

Naoki oli saapunut Sato-sanin oven taakse keskipäivän tienoilla ja oli joutunut odottamaan hetken, että palvelusväki etsi isäntänsä.
Kyse ei ollut siitä, että miestä olisi epäilty mistään vakavasta, ainoastaan laittoman tavaran hallussapidosta josta ainoana rangaistuksena tulisi olemaan takavarikointi ja kenties sakkojen maksu. Naoki itse olisi mieluusti tehnyt jotain muuta kuin nylkenyt kauppiaalta rahaa kaupungin johdolle, mutta kunniallisena ammattikuntansa edustajana hänellä ei ollut varaa kieltäytyä suorittamasta annettua tehtävää.
Miehen saavuttua paikalle lainvalvoja oli vaatinut häntä lähtemään mukaansa kujiyadolle ja ilmoittanut, ettei asia voisi odottaa. Naoki oli tottunut siihen, ettei hänelle väitetty vastaan kun hän seisoi virka-asussaan kypärä päässään pitkänä ja vaikuttavana. Oli totta, että hän oli velkaa juuri pidätetylle miehelle ja asia nolostutti häntä hieman. Ei kuitenkaan tarpeeksi, jotta hän olisi antanut miehelle mitään erikoisvapauksia.

"Kyse on ainoastaan hallussanne olevasta omaisuudesta, Sato-san", Naoki sanoi jäykästi, luoden korkeuksista katseen etäisen kauppiaaseen joka tuskin sai miestä huokaisemaan helpotuksesta. "Voitte halutessanne maksaa asianajajan palveluksista. Olkaa hyvä ja vastatkaa teille esitettyihin kysymyksiin totuudenmukaisesti ja salailematta, tämä on ainoastaan omaksi parhaaksenne."
Kaikki nämä lauseet kuulostivat entistä etäisemmiltä, kuin ulkoa opetellulta litannialta, minkä pitkä samurai lausui ääneen ainoastaan velvollisuudestaan.

Kauppias päästettiin sisään kuulusteltavaksi mutta jos hänen henkivartijansa pyrki sisälle, Naoki astui hänen eteensä käsi siirtyneenä vyöllä lepäävän katanan kahvalle.
"Yojimbo-san, olkaa hyvä ja odottakaa ulkopuolella", nainen totesi ilmeettömästi. Katseellaan hän kuitenkin tutki huomattavasti itseään lyhyempää miestä. Hän ei ollut niitä, jotka kuuntelivat juoruja mutta ei voinut jäädä kuulematta juttua kauppiaan uudesta henkivartijasta jota yksikätisyys ei pidätellyt hoitamasta velvollisuuttaan. Hänen huulillaan kävi pienen hetken ajan nykivä hymy, kummajaisia tuntui riittävän.

((Ja jos termi yojimbo on sinulle tuntematon niin se tarkoittaa henkivartijaa))

Jiroa ei oikeastaan olisi tarvittu sinä päivänä enää mutta kun viranomainen oli saapunut kyselemään hänen isäntäänsä niin hänen oli täytynyt jäädä katsomaan mihin tilanne kehittyisi. Hän olikin jäänyt sivustaseuraajaksi kun viranomainen oli puhunut varmasti normaalin litaniansa. Pian matka oli alkanut kohti kujiyadoa. Hän seurasi kuuliaisena perässä mutta silmäili kaiken aika lainvalvojaa miettien pystyisikö päihittämään toisen. Pituus toi lisä voimaa mutta se oli myös hidaste. Hän päätti kuitenkin toistaiseksi myöntää ettei lainvalvojasta ollut vaaraa ja toinen tosiaan vain tahtoi suorittaa tehtävänsä kunnialla. Hän katseli kuinka Sato asteli sisälle ja oli seuraamassa mutta lainvalvoja astui väliin.

Toisen tarttuessa aseeseensa hän laski oman kätensä katanalleen ja jäi katselemaan toista hetkeksi. "En näe mitään syytä miksi en voisi seurata Sato-sania sisälle", hän totesi nopeasti ja vilkaisi isäntäänsä joka nyökkäsi. Heistä kumpikaan ei tuntenut sen kummempaa luottamusta poliiseja kohtaan vaikka usein he suorittavatkin työnsä hyvin. "Jos minulta kysytään niin hän on aivan yhtä vaarassa teidän talonne sisällä kuin sen ulkopuolellakin", hän lisäsi vielä.

Olihan Jiro tietoinen siitä että moni samurai oli velkaa hänen isännälleen mikä tarkoitti sitä että monella olisi syy käydä hänen isäntänsä kimppuun. Hänen työnsä oli katsoa ettei niin kävisi. Nuorukainen huomasi myös katseen joka suuntautui hänen puuttuvana käteensä eikä naisen nykivä suupielikään jäänyt huomaamatta. Jiro tarrasi katanaansa hivenen paremmin kiinni ja jäi tuijottamaan toista hiljaisena.

Samurai vastasi korkeuksistaan nuoren miehen katseeseen ja kurtisti kulmiaan - tosin tämä ei välttämättä edes näkynyt häntä huomattavasti lyhyemmälle miehelle asti.
"Väitättekö, että me tekisimme jotain pahaa isännällenne, yojimbo-san?" Naoki kysyi. "Henkivartijan tuominen kuulusteluhuoneeseen on kiellettyä - elämme levottomia aikoja, emme kai halua tehdä niistä enää entistä levottomampia?"
Lainvalvojan suu pysyi ankarana viivana, hän ei edes vaivautunut vilkaisemaan olkansa yli kauppiaaseen. Hänen ei tarvinnut, ensinnäkin koska hän tiesi miehen vastustavan vähintään yhtä paljon kuin henkivartijansa, toisekseen koska hän ei halunnut kääntää selkää tuolle yksikätiselle miehelle.

Naoki tiesi, että häntä oltiin mittailtu katseella jo ennen kuin he olivat saapuneet tänne, henkivartija oli epäilemättä tehnyt työnsä hyvin. Se ei kuitenkaan tarkoittaisi että hän selviäisi voittajana.
"Me jaamme täällä oikeutta, emme toimi teloittajina, yojimbo-san", samurai jatkoi käsi kuitenkaan liikahtamatta miekan kahvalta. "Henkivartijalle ei ole tarvetta siellä, minne Sato-san kävelee nyt."
Hän kumarsi miehelle pienesti, kuitenkaan irroittamatta katsettaan hänestä - Naokin kohdalla tämä vielä onnistui helposti.
"En tahraisi sukuni kunniaa valehtelemalla - olen Shizuka no Naoki."

"En väitä mitään mutta en myöskään luota tuntemattomiin kantoivat he minkälaista asua yllään", Jiro totesi ja piti omankätensä tiukasti katanalla. Hänellä ei kuitenkaan ollut aikomustakaan hyökätä sillä olisi lähes järjetöntä käydä poliisin kimppuun. Hänen katseensa pomppaili kumarrukseen taipuneen naisen ja isäntänsä välillä. Hän selvästikin pohti mahdollisia vaihtoehtoja. Lopulta kuitenkaan hänen ei tarvinnut tehdä päätöstä yksin.

"Äh. Rentoudu vähän Jiro-kun. Enköhän ole ihan hyvissä käsissä näiden poliisien seurassa", Sato totesi käheällä äänellään leveästi virnistäen. Mies oli kyllästynyt katselemaan kahden samurain puhe taistelua sillä olihan miehellä parempaakin tekemistä kuin istua poliisien luona. Hän käännähtikin ja asteli muutaman askeleen peremmälle. "Pysy siinä ulkona sen aikaa", Sato totesi vielä olkansa ylitse.

Jiro kohotti katseensa isäntäänsä ja kuunteli toisen sanoja ilme värähtämättä. Jos mies niin päättäisi niin mikä hän olisi vastustamaan varsinkaan kun toisen turvallisuus ei hänelle mikään kunnia kysymys ollut. Hän laskikin kätensä pois katanalta ja loi katseen naispoliisiin. Nuorukainen siirtyi sitten oven suusta talon seinustan viereen ja nojasi selkänsä seinään jääden katselemaan ympärilleen.

//Toivottavasti ei mennyt liian vaikeaksi vastata//

Nuori henkivartija ei ottanut uskoakseen hänen sanojaan ja jopa loukkasi samurain kunniaa sanoillaan mutta tämä isku ei näkynyt naisen kasvoilta. Pinnan alla hän oli kuitenkin pöyristynyt siitä, ettei hänen sanansa ollut riittänyt vakuudeksi. Hän oli kunniallisesta suvusta vaikka hänellä olikin omat ongelmansa velkojan kanssa, hän ei ollut mies - juuri niin, mies - joka ei pitäisi sanaansa vaikka tässä kaupungissa oikeus ei aina tapahtunut.
Naoki ei myöskään kertonut sitä, ettei häntä kiinnostanut nylkeä rahaa kauppiaasta vaan hän olisi paljon mieluummin partioimassa katuja.
Jännitys kuitenkin raukesi kauppiaan tehdessä päätöksen ja pyytäessään yksikätistä odottamaan ulkopuolella. Se sai henkivartijan rentoutumaan ja laskemaan kätensä mutta mies jäi paikoilleen odottamaan, aivan kuten kauppias oli kehottanutkin.

Naoki laski oman kätensä katanaltaan mutta jäi oven eteen seisomaan. Tummien silmien katse tarkasteli jälleen yksikätistä.
"Te mietitte hetken, olisitteko pystyneet kukistamaan minut, yojimbo-san", samurai totesi kylmästi, äänellä josta ei kuulut minkäänlaista ystävällisyyttä, ainoastaan vakavuutta ja kenties hienoista mietteliäisyyttä. "Olisitte iskeneet jalkoihini."
Naoki nyökkäsi vakavasti. Tapansa mukaan hän oli miettinyt asiaa huomattavasti enemmän mutta toi kuultavaksi nyt ainoastaan pienen siivun siitä pitkästä ajatusketjusta joka oli johtanut hänet tähän.
"Se olisi ollut hyvä siirto. Vielä parempi siirto oli jättää se tekemättä." Jonkun toisen sanomana näitä sanoja olisi seurannut silmänisku tai edes virne. Naokin sanomana sanat jäivät ainoastaan leijumaan ilmaan jättäen epäselväksi, olivatko ne olleet leikkisät, toruvat vai ainoastaan toteavat.

Jiro kohotti katseensa naiseen ja jäi kuuntelemaan toisen sanoja. Hän hymähti hiljaa itsekseen ja kohautti olkiaan. "En minä miekkaani kohota ketään vastaan joka ei aijo minun tai esimieheni kimppuun käydä. Turha verenvuodatus on vain turhaa", hän totesi rauhallisesti ja jäi tuijottelemaan taivaalle hetkeksi. Hän vilkaisi sitten naista ja loi nopean katseen oven suuntaan naisen takana. Hän katseli toista tutkivasti ja mietteliäänä. "Ehkä olisin iskenyt jalkoihin. Ehkä olisin tehnyt juuri jotain mitä e odottaisi vastustajan tekevän. Kuka tietää", hän puheli mietteliäänä. Hän ei ollut niitä jotka suunnittelivat iskuja etukäteen. Hän toimi vaistonvarassa vaikka koettikin aina arvioida vastustajansa hyvät sekä huonot puolet.

Hän laski kätensä katana kahvalle mutta ei mitenkään uhkaavasti. Lähinnä käsi lepäsi siinä kuin aina ennenkin ja hän tuijotteli ympäristöään tarkkaavaisena sekä hiljaisena. Jiro kuitenkin antoi olemuksestaan näkyä että hän olisi täysin rentoutunut vaikka kiinnittikin jokaiseen lähellä olevaan huomiota.

Hän siveli hetken aikaa katanansa koristelua mutta vilkaisi lopulta uudelleen naista. "Mahtaa olla kyllästyttävää hoitaa tällaisia hommia kun kaupungissa olisi oikeitakin tärkeämpiä töitä poliiseille. Kadut muuttuvat päivä päivältä vaarallisimmiksi. Siinä missä se on harmi minulle niin varmasti myös teille", hän totesi pohtivaan sekä kysyvään sävyyn. Nykyään tosiaan kaduilla näki kaikenlaista.

Naoki tiesi kokemuksesta, että hänen pituutensa sai useimmat hämilleen. Hän oli.. liian pitkä ollakseen normaali ja sai useat hämmentymään ja iskemään sinne, minne se tuntui helpommalta, jalkoihin. Jos halusi kaataa jättiläisen, olisi se aloitettava jaloista.
Oli myös monia paikkoja, minne häntä ei yritetty iskeä juuri koskaan kuten kasvoihin. Se johtui kuitenkin siitä, ettei vastustaja yleensä yksinkertaisesti yltänyt niin ylös.

Mies osui oletuksellaan asian ytimeen. Naoki ei halunnut olla täällä, hän halusi olla täysin toisaalla. Oikeastaan lähes missä tahansa muualla. Hän huomasi löytävänsä mielestään aivan uutta kunnioitusta tuota nuorukaista kohtaan, joka tuntui osaavan lukea hänen ajatuksiaan tai ainakin tunteitaan.
Kenties hän näki edessään oikeudenmukaisen nuorukaisen joka oli jostain kumman syystä - rahapulasta - joutunut ahnaan käärmeen palvelukseen sen sijaan, että olisi värväytynyt paremman miehen alaiseksi.
"Niin, yojimbo-san", samurai totesi. Nuo sanat tuntuivat kuitenkin tyhjiltä myöntelyiltä, joten hän lisäsi vielä: "Valitettavasti meillä jokaisella on tehtävämme vaikkemme niistä aina pitäisi."
Naokin huulet kiristyivät vakavaksi viivaksi.
"Ja joskus on syytä miettiä, mitä aiomme tehdä elämällämme ja onko valitsemamme tehtävä oikea." Nyt hän tuijotti tummilla silmillään suoraan henkivartijaan sillä poliisi ei puhunut itsestään Ei tuollaisen miehen olisi hyvä toimia kauppiaan kaltaisen nilkin alaisuudessa. Yksikätisen olisi parempi etsiä parempi isäntä!

Jiro katseli poliisia ja hymähti. "Rohkeita sanoja joltakin jonka olen vasta tavannut", hän totesi pohtivasti vaikka tarkoittikin sanojaan. Olihan nainen selvästi tarkoittanut hänen tilannettaan. Hän oli kuitenkin toistaiseksi tyytyväinen työhönsä eikä vaihtaisi sitä jos ei parempaa työtä tulisi tarjolle. Hän kohautti vain olkiaan. "No joskus täytyy vain tehdä päätöksi ja suostua asioihin joihin ei välttämättä haluaisi", hän kertoi. Jiro ei ehkä kunnioittanut isäntäänsä mutta hän arvosti toista kuitenkin. Olihan siinä paljon luottamusta jos pisti itsensä moiseen ammattiin. Hän tuijotteli taas hetken aika sinistä taivasta ja vilkaisi oven suuntaan. "Lisäksi joskus täytyy valinnat tehdä sillä tavalla että niihin ei itse pysty vaikuttamaan niin paljoa kuin tahtoisi", hän jatkoi. Olihan hänenkin vaikea hakea töitä kyvyistään huolimatta sillä harva halusi turvakseen yksikätisen samurain vaikka hän työnsä osasikin.

Hän kohautti olkiaan ja laski kätensä suoraksi sivulleen seuraten ohikulkevia ihmisiä hetken aikaa katseellaan. Jiro loi sitten nopean katseen poliisiin. "Nimeni on Himura Jiro", hän kertoi sillä hän ei pitänyt siitä kun häntä puhuteltiin ammatti nimellä. Jotenkin se kuulosti vain niin etäiseltä. Nuorukainen laski kätensä pian taas katanansa kahvalle. "Olisi melko helppoa päätellä mihin te olisitte ensimmäisen iskunne suunnanneet mutta yksikätisenä kaikki aina tähtäävät heikkoon puoleeni. Onneksi olen jo oppinut nopeaksi", hän sanoi ja hymähti hiljaa.

"Tuntemattoman on helppo arvostella", samurai vastasi nuorukaisen sanoihin siitä, että vaati rohkeutta noin vain antaa neuvoja henkilölle, jonka oli vasta tavannut. Hän tosin olisi voinut antaa tuon neuvon, vaikka olisi tuntenut yksikätisen miehen paremmin vaikkei olisi ikinä vajonnut niin alas, että olisi puhunut pahaa työnantajasta alaiselle. Hän oli sellaiseen aivan liian kohtelias, ehkä jopa kyllästyttävissä määrin.
Oli selvää, ettei yksikätinenkään ollut tyytyväinen tilanteeseen ja tunnusti, että joskus oli tehtävä valintoja, jotka eivät olleet itsensä mieleen ja joskus niihin ei pystynyt vaikuttamaan lainkaan. Jälkimmäisestä hän tiesi paljonkin vaikkei ollut itse katkera asiasta.
"Joskus on käveltävä valitsemansa tie kunnialla loppuun saakka", Naoki myönsi mutta lisäsi mielessään, että nuorukainen itse voisi koska tahansa poiketa valitsemaltaan tieltä. Epäilemättä hän löytäisi paremman isännän, jos hieman etsisi.

Toinen esitteli itsensä nimellä, jonka Naoki oli kuullut jo aikaisemmin. Yksikätisen nimi oli kuulunut useamman kerran erilaisissa asiayhteyksissä, Osushin ei ollut tarpeeksi suuri kaupunki jottei olisi kuulunut.
"Harmi, taistelut sujuisivat helpommin jos kukaan ei keskittyisi kehittämään itseään heikkouksistaan", poliisi sanoi lähes hyväntuulisella äänellä. Hän piti harvoin tapaamistaan henkilöistä, roistot eivät olleet hänen juttunsa ja useat samurait olivat näinä päivinä elostelijoita tai lieroja eikä Naoki voinut sietää näistä kumpiakaan. Kun mukaan laskettiin se, ettei hän osannut puhua naisille tai lapsille, hänen mieleisiensä ihmisten määrä hupeni kouralliseen. "Mutta olen onnellinen siitä, ettei minun tarvinnut iskeä kertaakaan, Himura-san."

Jiro tarkkaili naisen ilmettä kun kertoi nimensä mutta toisen kasvoista oli vaikea tietää tiesikö toinen hänet. Monet olivat kuitenkin tietoisia aikoinaan tapahtuneesta selkkauksesta jossa hän oli myös kätensä menettänyt. Hän kuitenkin käänsi katseensa pian taas eteensä ja hymyili kevyesti. "Kuin myös Shizuka-san", hän totesi kun poliisi oli onnellinen ettei toisen ollut tarvinnut hyökätä hänen kimppuunsa. Hän oli myös tosin vielä sillä hetkellä lähinnä sen vuoksi että poliisin kimppuun käyminen olisi ollut melkoinen sotku. Hän luotti toiseen kuitenkin sen verran ettei pitänyt kättään enää katanallaan. Jiro kohotti kätensä ja hieroi sormillaan puuttuvan kätensä olkaa. Hän ilmeensäkään ei värähtänyt mutta hän tunsi kyllä vihlovaa kipua sillä vanha haava oli jo muutamaa päivää aiemmin ilmoitellut olemassa olostaan. Hän laski kuitenkin kätensä pois olaltaan ja sivulleen. Jiro voisi pyytää isäntänsä lääkäriä katsomaan tynkää vaikka tuskin asialla voisi mitään.

Hänen katseensa liukui jokaisessa ihmisessä joka ohitse käveli mutta kukaan ei vaikuttanut uhkaavalta. "Teillä varmaankin riittää töitä kun kaupunki on muuttunut levottomammaksi. On se hyvä että jotkut jaksavat katsoa että oikeus toteutuu", hän puheli ajan kuluksi. Hän kunnioitti kyllä poliiseja sillä hänestä ei itsestään olisi seuraamaan kaupungin laitapuolenkulkijoiden touhuja pelkästään. Sen vuoksi hän pitikin henkivartijan puuhista. Pahoja tilanteita oli yhtenään mutta välillä oli myös päiviä jolloin sai olla rauhassa.

Naoki katsoi miestä. Yksikätinen tosiaan osasi vetää oikeista naruista, osasi suorastaan lukea hänen ajatuksiaan ja sanoa juuri ne sanat, joita hän eniten toivoi kuulevansa. Tai kenties Himuta ei yrittänytkään kontrolloida häntä, pitää otteessaan vaan yksinkertaisesti oli samaa mieltä hänen kanssaan.
"Te tosiaan osaatte lausua ääneen ne sanat, jotka lainvalvoja haluaa kuulla", hän sanoi, ääni kuitenkin vailla syytöstä tai epäilystä siitä, että toinen sanoi nuo sanat vain miellyttääkseen häntä. Sillä ei ollut väliä, vaikka olisikin sanonut. Silloin hän ei vointu kuin ihailla tapaa, millä mies kykeni sanomaan sanat katsoen Naokia samalla rehellisesti,

Pienistä epäilyksistään huolimatta samurai astui pois oven edestä. Se oli pieni suosionosoitus miehelle, ilmoitus siitä ettei hän enää epäillyt häntä niin paljoa, että seisoisi oven edessä odottaen hänen käyvän millä hetkellä tahansa kimppuun.
"Oikeudenkäynti on pian lopussa, luotan että jaksatte odottaa, Himura-san."
Naoki loi Jirolle toisen suosionosoituksen hymyilemällä hienoisesti. Hän piti kunniallisista miehistä sekä miehistä, jotka ajattelivat ennen kuin tekivät. Miehistä, jotka eivät tuoneet ensimmäiseksi puheenaiheeksi naisia.

Jiro vilkaisi naista ja kohautti olkiaan toisen kehuessa hänen sanavalintaansa. Hänellä ei ollut päämääränä imarrella ketään. "Onhan poliisin ammatti ihan kunnioittava ja sellainen jota en itse varmaankaan jaksaisi Shizuka-san", hän totesi päätään nyökäyttäen jääden taas tuijottelemaan eteensä. Hän huomasi kyllä sivusilmällä kuinka toinen liikahti pois ovensuusta mutta pysyi paikoillaan. Hän ei aikonut käydä isäntänsä sanoja vastaan eikä myös uskonut että ainakaan tästä poliisista olisi mitään uhkaa hänelle. "Luottamuksenne on ihan aiheellinen.", hän kertoi sillä hän ei tosiaankaan aikoisi liikkua siitä mihinkään. Jos hänen isännälleen olisi haluttu pahaa tuolisi tämän ajan aikana jo kuollut. Se että hän luotti tähän poliisiin ei tarkoittanut että hän välttämättä luotti ihmisiin rakennuksen sisällä.

Pian kuitenkin sisältä alkoi kuulua puheensorinaa ja lopulta Sato ilmestyi ulkoilmaan venytellen. Mies naureskeli itsekseen ja kertoi kaiken menneen hyvin. Kalju mies kääntyi sitten Shizukan puoleen ja kumarsi kevyesti. "Kiitos kaikesta", hän sanoi virnuillen ja nyökäytti sitten päätään. "Himura-san. Mennään", mies totesi käskevästi.

Jiro seurasi miestä katseellaan ja työnsi itsensä irti seinästä. Hän kuitenkin kääntyi vielä naisen puoleen. "Oli ilo tavata Shizuka-san", hän sanoi kohteliaasti kumartaen ennen kuin otti muutaman askeleen isäntänsä perään.

Himura totesi, ettei olisi itse jaksanut poliisin työtä, mitä Naoki ei epäillyt yhtään. Poliisin työ oli-- niin, turhauttavaa, hankalaa, kontrolloitua ja aivan liian huonopalkkaista työtä siihen nähden, kuinka paljon hän joutui tekemään töitä.

Jo sivuun astuessaan Naoki oli osannut jo odottaa, että kauppias tulisi pian joten hän ei yllättynyt kuullessaan miehen naureskelevan ja kertovan kaiken menneen hyvin. Ilmeisesti sakkoja ei ollut tullut tai jos olikin, ne olivat olleet hyvin pienet ja noin rikkaalle miehelle mitättömät.
"En näe mitään syytä, miksi kiittäisitte minua, Sato-san", samurai vastasi kauppiaan sanoihin liiankin kylmästi. Hän ei pitänyt kauppiaan virnuilusta, tietenkään ei pitänyt, hän oli pidättänyt miehen ja vienyt hänet kuulusteluun - minkä lisäksi hän sattui olemaan veloissa kauppiaalle ja saisi tuntea tekonsa nahoissaan myöhemmin.

Naoki kumarsi poistuvalle henkivartijalle.
"Oli ilo tavata teidät, Himura-san", nainen sanoi. Hän toivoi, että mies harkitsi hänen röyhkeitä sanojaan isännän vaihtamisesta. Osushinista löytyi harvoja Satoa huonompia isäntiä ja varmasti joku paremmista ottaisi Himuran alaisuuteensa yksikätisyydestä huolimatta.

((Kiitos pelistä!))

//Kiitos pelistä //