Ensimmäinen työpäivä

[Eli Yui Jiron kera tänne~ ]

Ryosuke oli odottanut tätä päivää suuresti. Hän oli vahtinut, että kaikki oli järjestetty kuten Jiro oli tahtonut. Tuo oli saanut omalla sisäänkäynnillään, joka oli rakennettu ihan tuota varten, eikä Ryosuke ollut säästellyt kuluissa, vaan halunnut, että kaikki oli tehty niin hyvin kuin suinkin. Hän oli ollut täpinöissään ja innostanut palvelusväkensäkin kuhisemaan saapuvasta vieraasta, joka ilmeisesti oli tulossa jäädäkseen. Pitkään aikaan ei kukaan ollut nähnyt Minamotojen suvun päämiestä noin energisenä ja ylitsepursuavan hyväntuulisena, vaikkei tuolla usein ollutkaan huonoa päivää. Hyvä kun Ryosuke edes pysyi paikoillaan. Hän oli tainnut ruokkia lammikossa polskivat, laiskanpulskeat karpitkin jo kolmeen kertaan odotellessaan. RUokalistakin oli päätetty, tänä iltana he söisivät kunnolla! Hän oli kyllä ajatellut, että näin isossa talossa saattaisi olla mukava pitää pienet syömingit valittujen henkilöiden kesken. Jos isoisää ei vain kutsuttaisi...

Lopulta Ryosuke oli rauhoittunut juomaan teetä teehuoneeseen ja keskustelemaan Minorun kanssa aiemmin kadonneen rahapussukan arvoituksesta. Poikaparalla ei vain tuntunut olevan aavistustakaan kyseisestä asiasta, ainakin toinen niin kovasti väitti. Eikä Ryosuke epäillyt, Minoru oli aina ollut erityisen rehellinen hänelle, vaikkei heidän suhteensa ollutkaan ehkä kaikista veljellisin.

Jiro kantoi kädessään pientä koria johon oli pakattu Kita-sanin pyhäkön osat varovasti. Selässä hänellä roikkui kassi johon oli pakattu vara vaatteet sekä muutama miehen omistama kuppi. Hän huokaisi kevyesti ja katseli edessään kohoavaa taloa. Hänen vanhaan asuntoonsa oli jäänyt vielä muutama esine jotka voisi hakea myöhemmin mutta muuten hänellä oli kaikki tärkein mukana. Nuorukainen seisahtui talon eteen ja jäi katselemaan sitä hetkeksi aikaa. Hän laski katseensa sitten korissa oleviin asioihin. "Täällä on nyt uusi kotimme", nuorukainen kuiskasi hiljaa ja tunsi kevyen tuulahdukseen hiuksissaan aivan kuin myöntävänä vastauksena. Jiro kohotti katseensa takaisin taloon ja jatkoi sitten matkaansa.

Hän asteli sisälle rakennukseen ja saikin pian vastaansa palvelijan. Kohteliaasti Jiro kumarsi tervehdykseksi ja kyseli oliko talon nuori herra paikalla. Hän jäikin odottamaan kiltisti siihen paikoilleen kun palvelija lähti hakemaan Minamoto-senseitä. Nuorukainen loi katseen ympärilleen koreassa eteisessä ja laski sitten korin kädestään jalkoihinsa lepuuttaakseen kättään. Kevyt suitsukkeen tuoksu tuntui nenässä ja hän hymyili kevyesti.

Hymy kuitenkin sulautui pian pois nuorukaisen huulilta ja hän kohotti katseensa kuullessaan askelia tulevan eteistä kohti.

Ryosuke havahtui, kun keskustelu keskeytyi palvelijan tullessa ilmoittamaan viimeinkin odotetun vieraan saapumisesta. Rekikoiransilmäinen mies suorastaan loikkasi ylös ja kiirehti pois teehuoneesta, matkallaan melkein kaataen erään toisen palvelijan, joka oli juuri ollut kantamassa vihanneksia täynnä olevaa koria keittiöön. Hieman ennenkuin hän saapui perille, Ryosuke hidasti vauhtiaan rauhallisemmaksi, suoristaen vielä hihansa, ennenkuin astui näkyville. Tätä todella oli odotettu! Palvelijatkin olivat kovin uteliaita ja pientä supinaa oli kuultavissa riisipaperisen sermin takaa. Talon isäntä ei siitä kuitenkaan välittänyt, vaan hymyili kuin itse aurinko.

"Tervetuloa!"
Hän toivotti, kumartaen kevyesti. Mies oli pukeutunut siististi, mutta kuitenkin selkeästi arkisemmin kuin yleensä. Hänen ei ollut tarvetta lähteä ulos tänään.
"Toivottavavasti matkanne oli miellyttävä?"
Vasen kulmansa kohosi aavistuksen kysyvästi, sillä hän oli heti laittanut merkille Jiron kantamukset, arvaten mitä toinen varjeli.
"Tahdot varmaan heti pystyttää sen?"
Hän varmisti, katsoen toista hymynsä nyt pehmeämmäksi muuttuneena. Se oli jollain lailla isovelimäisen huolehtiva.
"Syömme illalla kunnolla, mutta tässä on vielä hyvin aikaa totuttautua uuteen ympäristöön."
Ryosuke vakuutti, pienesti hymyillen.