Lumisadetta

Päivä oli kääntymässä jo iltaan, aurinko oli painumassa taivaanrannan taa valaisten viimeisillä säteillään pienen, koristelammen vettä saaden sen peilityynen pinnan näyttämään hetken kiinnostavalta.
Tuuli oli tuonut aamulla mukanaan lunta mutta se oli kadonnut yhtä nopeasti kuin oli ilmestynytkin. Maa oli yhä kosteana sulaneesta lumesta mutta sen suurempaa jälkeä lumi ei ollut jättänyt itsestään.

Kenties Raiden kuvitteli, mutta hänellä oli kylmä jopa sisällä. Mies oli valinnut illanviettopaikakseen vanhan suosikkinsa teehuone Ouritsu usagi joka oli suositumpi paikka kuin mies oli muistanutkaan. Jos hän ei olisi ollut paikalla vetelehtimässä jo useampaa tuntia sitten, hän tuskin olisi saanut edes pöytää itselleen, etenkään tätä jossa oli hyvät näkymät hienostuneelle sisäpihalla sijaitsevalle puutarhalle.
Näkymät antoivat parhaat mahdollisuudet pieneen tirkistelyyn sillä Raiden oli nähnyt viehättävän maikon katoavan luomaan tulevaisuuden suhteita tuon pienen puutarhan kätköihin.
Raijin, miehen lemmikkiapina, oli käpertynyt niin pienelle kerälle kuin puolimetrinen lemmikki nyt voi käpertyä isäntänsä olkapäälle. Raiden rapsutti apinaa laiskasti piipullaan muttei saanut aikaan sen kummepaa reaktiota kuin käden heilautuksen ja kimeän, protestoivan vinkaisun.

Juuri nyt epäsiististi pukeutunut mies nojasi laiskasti taaksepäin ja pyöritteli puolityhjää shuguun-kuppia kädessään. Maku oli turvallisen kotoisa.
"Toinen shuguun minulle!" mies huikkasi. Hän oli huomaavinaan, että joku astui sisään. "Sinä siellä, voit tulla tänne, et sinä muualle mahdu~!"

Jirolla oli takanaan raskas päivä. Hän oli viettänyt sen kulkien keräämässä velkoja isäntänsä kanssa ja oli saanutkin hätyytellä kiivaimpia kauemmas. Kaikki oli kuitenkin sujunut ilman mitään sen kummempia vaikeuksia ja kun vihdoin ilta oli alkanut sarastaa, oli hän saattanut miehen seurueineen tuon kotiin. Hän oli sen jälkeen ajatellut suunata suoraan kotiin mutta päätti poiketa teekupposella läheisessä teehuoneessa. Hän asteli sisälle ovista ja loi katseen ympärilleen päättäen melkein lähteä kun paikassa oli tungosta mutta huikkaisi läheisestä pöydästä sai hänen huomionsa. Hän katseli hetken aikaa epäsiistin näköistä miestä mutta lopulta tyytyi vaihtoehtoon ja asteli muutaman täyden pöydän ohitse istahtaen alas.

Kohteliaasti hän pyysi itselleen teetä ja ristijalkansa laskien ainoan kätensä katanan kahvalle. Eihän toki aikonut alkaa tappeleman teehuoneessa mutta se oli vain tapa johon hän oli tottunut. Jiro katseli hetken aikaa miestä edessään arvioiden toisen arvovaltaa. Olihan hän tainnut mieheen törmätä muutaman kerran jos ei muuta niin olisikohan toinen tehnyt kauppoja hänen työnantajansa kanssa. Kuka tietää.

Hän kiitti saadessaan kupin kuumaa teetä eteensä ja nosti sen huulilleen ottaen kevyen hörppäyksen. Sen jälkeen hän kumarsi kevyesti eteenpäin kiitoksena paikasta. "Himura Jiro", hän esitteli itsensä kohteliaaseen rauhalliseen sävyynsä.

Hänen kutsumansa mies näytti monessa suhteessa Raidenin vastakohdalta. Hänen vaatteensa olivat hienostuneet, elegantit, aivan toista kuin Raidenin karheasta puuvillasta tehdyt vaatteet ja sama linja jatkui koko miehessä. Hän oli niitä kauniita nuorukaisia joiden iho oli kuunkalpea ja hiukset silkinsileät - kaunista vaikutelmaa korostivat siistit, sängettömät kasvot.
Nuorukainen loi tutkivan katseen Raideniin mihin mies vastasi toispuoleisella hymyllä. He taisivat olla suunnilleen saman ikäisiä, Raiden tosin oletti olevansa muutaman vuoden vanhempi.

Toinen esitteli itsensä Himura Jiroksi. Kultasilmäisen katse käväisi samantien vastapäätä istuneen miehen tyhjässä hihassa, jonka kätköissä olisi pikaisen vilkaisun perusteella saattanut olettaa olevan käden.
"Se Saton henkivartija", Raiden totesi huulillaan yhä vino hymy ja pureskeli hajamielisesti kiseruaan. "En usko, että tuolle miekalle tulee nyt käyttöä. Tosin ehkä joku maksaisi henkivartijan eliminoinnista."
Mies iski silmää ja suoristi hieman surkeaa ryhtiään.
"Momotani Raiden", mies sanoi ja rapsutti lemmikkiään joka haukotteli. "Sekä Raiju."

Esiteltyään itsensä Raidenin ryhti lysähti takaisin. Hän siemaisi juuri tuotua juomaansa.
"On varmaan työlästä olla niin mukavan miehen henkivartija - ihme, että saat viettää vapaa-aikaa ollenkaan, eh - Jiro-kun?"
Mies loi Jiroon jälleen huvittuneen katseen.

Jiro nyökkäsi miehen toteamukseen ja oli tyytyväinen että oli tosiaan muistanut toisen. Eihän se kaikkien hänen isäntänsä kanssakäyvien muistaminen helppoa ollut mutta jotkut jäivät mieleen. Hän kumarsi kevyesti saadessaan teen eteensä ja kohotti sen huulilleen. Nopean vilkaisun hän loi miekkansa suuntaan. "En epäillytkään että sille tulee tarvetta", hän totesi kevyesti hymyillen ja otti toisen huikan teestä. Hän laski mukin pöydälle ja automaattisesti käsi laskeutui katanan kahvalle sivelemään sen koriste kuvioita. Kuullessaan miehen nimen hän katseli toista hetken aikaa ja loi nopean vilkaisun apinaan. Hän oli aina pitänyt elämistä mutta lemmikki ei sopisi hänen työkuvaansa.

Hän kohotti kuitenkin taas pian kupin huulilleen ja otti siitä muutaman siemauksen maistellen kuumaan teetä mietteliäänä. Jiro kohautti harteitaan toisen pohdinnalle. "Hänellä on kotonaan omat vartijat joten silloin kun hän viettää aikaa siellä niin saan pitää vapaata", hän totesi ja nyökkäsi hyväksyvästi toisen kutsuessa häntä.

Hän ymmärsi kuitenkin, toisen sanat olivat tarkoitettu huumoriksi mutta hän ei rentoutunut vieraan ihmisen ympärillä niin helposti. Jiro katseleikin miestä vain hiljaisena ennen kuin kohotti mukin huulilleen. Hänestä näki kuinka mies rekisteröi jokaisen äänen ja liikahduksen ympärillään kääntämättä päätään. Vapaallakin tarkkavaisuus jäi päälle ja hän piti siitä että oli tietoinen missä muut ihmiset olivat ympärillä siltä varalta jos jotain yllättävää tapahtuisi.

Kenties Jiro ei nähnyt syytä käyttää miekkaansa mutta ei hän ilmeisesti nähnyt syytä jättää sen hyväilemistäkään ja tuntui varmistavan jatkuvasti sen olevan käden ulottuvilla. Raiden kohautti olkiaan. Hän ei aikonut hyökätä - mitä syytä hänellä edes olisi ollut?
Etenkään kun hän tiesi että saisi turpaan, Himura oli kuulemma taitava miekkamies.

Joko Jiro ei huomannut miehen äänensävyä tai sitten hän yksinkertaisesti jätti sen huomiotta vastaten leikkisiin sanoihin vakavalla naamalla. Tässäpä vasta hauska tapaus, mikä olisikaan hauskempaa kuin huumorintajuttomien kanssa jutteleminen, etenkin, kun sai heidät lopulta raivostumaan.
"Niin, vauvat tarvitsevat jonkun vahtimaan", Raiden totesi laiskasti.

Raiden ei kenties näyttänyt sitä, että huomioi kuinka varuillaan hänen keskustelukumppaninsa oli kaiken aikaa, pannen merkille kaiken ympärillään. Jotkut tosiaan kaipasivat pientä rentoutumista, poika-parka.
"Neesan! Tuo kaverilleni chuguu --", Raiden aloitti ja loi katseen Jiroon. "Ei, korjaan, tuo samantien sake, ei tuon näköinen kaunotar juo perunoista tislattua roskaa!"
Kultasilmäinen hymyili vinosti ja nojautui lähemmäs salaliittolaisen elkein.
"Se saa paremmalle tuulelle pitkän työpäivän jälkeen, ei sillä että minä työnteosta mitään tietäisin." Sanoja seurasi naurahdus.

Jiro kohotti vain kulmaansa Raidenin sanoille mutta ei sanonut mitään. Hänellä ei oikeastaan ollut mitään syytä puolustaa palkanmaksajansa asemaa sillä se ei kuulunut hänen työnkuvaansa eikä Sato ollut hänelle niin läheinen että kokisi toisen kunnian omakseen. Hän kohottikin vain kupin huulilleen ja siemaili teetä taas nautiskelevasti. Tällaiset rauhalliset hetket tuntuivat välillä olevan erittäin vähissä. Hän kohotti katsettaan hivenen kun mies otti asiakseen tilata hänelle juomaa. Hän vilkaisi nopeasti tarjoilijan suuntaan ja sitten edessä istuvaa miestä.

Hänen rauhallinen tasapainoinen olemus kuitenkin kärsi kun toinen liitti myös hänen ulkonäköönsä liittyvän sanan mukaan lauseeseen. Hänen vaalea iho kavalsi miehen ja hänen poskillaan saattoi nähdä kevyen punan. Jiro laski kupin pöydälle kevyen kolahduksen myötä. "Kiitos mutta en tarvitse mitään. Varsinkaan alkoholia. Lisäksi, kuten ehkä huomaat, olen mies joten sana kaunotar ei aivan täsmää minuun eikös", hän pohti ääneen ja siristi silmiään. Hän laski kätensä taas miekalle ja tuijotti Raidenia hetken aikaa takaisin omilla ruskeilla silmillään.

"Juominen ei käy kun on edessä pitkä ja työläs päivä huomenna", Jiro lisäsi vielä ja kohotti sen jälkeen kupin huulilleen. Hänellä olisi aikaisin aamusta herätys ja sen pienen harjoittelun jälkeen hänen täytyisi lähteä taas turvaamaan isäntänsä selusta.

Jos Jiro kuvitteli saavansa olla rauhassa, hän elätteli liikaa toiveita. Raiden kaipasi seuraa.

Raiden onnistui saamaan Jirosta reaktion esille sanoilla, joilla ei ollut odottanut sitä saavansa. Hän tuijotti hetken aikaa toista yllättyneenä ennen kuin tuttu virne palasi hänen kasvoilleen.
"Haha, ihosi on valkea ja sileä kuin neitsyellä, Jiro-kun", Raiden totesi ja hieroi sänkistä leukaansa. Hänen kotiseudullaan moni nainen olisi ollut valmis tappamaan saadakseen noin täydellisen silkkisen pehmeän ja vaalean ihon mitä nuorukaisella oli. "Se jos mikä on kaunista. Eikä sun kasvotkaan ole yhtään hassummat - jos kasvattaisit parran, pilaisit tuon nätin pärstän."

Seuraavaksi toinen ilmoitti että huomenna olisi pitkä ja työläs päivä.
"Eh heh, Jiro-kun, juuri silloinhan pitää juoda", Raiden totesi vastauksena toisen vastaväitteisiin. "Eikä yksi lasillinen sinua tapa, rentouttaa vain vähän ja saa paremmalle tuulelle."
Mies vilkaisi ulos.
"Ja saa sinut kenties innostumaan tuon puutarhassa kävelevän maikon tirkistelystä kanssani, mmm?"

Jiro kohotti kulmiaan miehen uskaliaille sanoille ja käänsi katseensa vain pois jotta hänen ei tarvitsisi kommentoida ulkonäköasiaa sen enempää. Toinen vaikutti päättäneen että saisi hänet juomaan mutta se ei tullut kuuloonkaan. Hänellä oli parempaakin tekemistä kuin juopotella illat. "Alkoholi ei ole minua varten Raiden-san", hän totesi rauhallisesti ja joi viimeiset tilkat teestään. "Ja sen lisäksi olen aivan tarpeeksi hyvällä tuulella jo", hän jatkoi ja laski kätensä taas katanalle. Hän ei oikeastaan muistanut koska olisi viimeksi rentoutunut mutta ei hän sitä nyt niin paljoa kaivannutkaan.

Hän vilkaisi nopeasti puutarhan suuntaan ja hymähti toruvasti. "Olen herrasmies enkä suinkaan aio tirkistellä mitään tai ketään kanssasi", hän torjui miehen tarjouksen ja vilkaisi lasillista sakea mikä laskettiin pöydälle. Hän loi siihen katseen ja vilkaisi sitten Raidenin suuntaan. Hänen puolestaan toinen voisi juoda saken pois mutta hän ei siihen haluaisi koskea.

"Juokaa se vain pois sillä olisihan se tuhlausta heittää juotava pois", hän kehotti ja siirsi sitten lasin pöydän keskelle kauemmas itsestään.

Raiden tulisi vielä tulevaisuudessa palaamaan Jiron kauniista kasvoista puhumiseen. Ehkä se ei tapahtuisi enää tänä iltana, ehkei huomennakaan mutta silloin kun toinen sitä vähiten odottaisi, mies pamauttaisi jälleen nuo sanat ilmoille.
"Ahh, Raiden-san.." mies toisti sanat ääneen. "Älä ole noin virallinen, Jiro-kun, olen sinua vain muutaman vuoden vanhempi, Raiden-kun kelpaa hyvin."
Rentoutuiko tuo nuorukainen ikinä? Oli vasta parinkymmenen ja silti vakava kuin vanha ukko. Jotkut pojat sitten osasivat olla pikkuvanhoja.

Sake työnnettiin lähemmäs Raidenia ja Jiro kehotti häntä juomaan siitä, eihän hyvää - ja kallista - juomaa voisi heittää hukkaan.
"Et kai aio torjua lahjaani?" Raiden kysyi toinen kulma viekkaasti koholla. "Se vasta olisi epäkohteliasta, antaa nyt lahja takaisin sen antajalle. Juo nyt, minä tarjoan - se saa sinut.. ja minut paremmalle tuulelle."
Mies sytytti piippunsa.
"Voin sulkea silmäni, jos sinulle tulee paineita juoda muuten."

Jiron ilme värähti hivenen kun Raiden toi esiin lahjan torjumisen. Hyvät käytöstavat olivat syvällä hänen mielessään ja hän kyllä tiesi että jos joku tarjoaisi jotakin, olisi se mitä tahansa, niin se täytyisi ottaa vastaan. Hänen kasvoillaan näkyi kyllä ristiriita ja se kuinka nuorukainen taisteli käytöstapoja vastaan. Kuitenkin miehen viimeinen lause sai hänet kohottamaan katseensa. "Vihjailetko että en ole tarpeeksi miehinen juomaan yhtä sake lasillista", hän totesi ja kurtisti kulmiaan. Hän laski katseensa lasiin ja tuijotti sitä hetken aikaa mutta tiesi jo että hänet oli ajettu nurkkaan. Hän nosti lasin käteensä ja kohotti sen huulilleen juoden lasillisen tyhjäksi kerralla. Juoma kirveli kurkussa ja sai hänet nyrpistämään nenäänsä.

Hän pudisti päätään hivenen ja tunsi lämpimän tunteen vatsassaan jonka alkoholi sai aikaiseksi. "Tyytyväinen?...Raiden-san", hän kysyi ja yskäisi käteensä. Hän olisi mielellään juonut jotakin saadakseen ilkeän maun suustaan pois. Hän oli myös tietoinen, ettei ollut käyttänyt toisen vaatimaa tuttavallista nimikettä mutta ei siihen vain pystynyt. Hän laski kätensä syliinsä ja vilkaisi tarjoilijoiden suuntaan pohtien tilaisiko toisen kupillisen teetä.

Toisaalta hän tahtoi kovasti lähteä mutta toisaalta taas hän olisi voinut istua vielä hetken aikaa teehuoneessa ja juoda toisen kupillisen maukasta teetä. Jiro tiesi kyllä että vahva alkoholi rentouttaisi hänen kehoaan sekä mieltään mutta hän koetti työntää moiset ajatukset pois mielestään.

Raiden kohotti jälleen leikkisästi kulmiaan.
"Kuka miehisyydestä on puhunut?"
Niin, jos oli tarpeeksi kova toimimaan yksikätisenä henkivartijana tuskin oli missään nimessä muuta kuin miehinen. Olisivat kasvot mitä vain. Tosin olihan miehisyys paljon muutakin kuin miekkailua mutta ei se loppu käsittänyt pelkkää alkoholin kittaamista.

Raiden vislasi tyytyväisesti Jiron tyhjentäessä saken kurkkuunsa pienen provosoinnin päätteeksi.
"Kyllä, erittäin tyytyväinen, Jiro-kun", mies totesi. Jiro ei ollut tainnut olla tottunut alkoholiin kun se sai hänet yskäisemään noin - jotkut miehet pitivät pehmeämmistä ja naisekkaammista mauista, sehän sopi vain tuollaisiin sieviin kasvoihin kuin nenä päähän.
"Tilaanko sinulle toisen?" Se oli pelkkää kiusoittelua mutta mies kohotti siitä huolimatta kätensä kuin olisi aikeissa tilata toisen lasillisen.

"Ei, olen ollut epäkohtelias, Jiro-kun. Olen nimitellyt isäntääsi, pakottanut sinut juomaan alkoholia, houkutellut tirkistelemään kanssani enkä ole edes vielä.." mies aloitti ja rapsutti Raijua. "..kertonut kuinka tyylikkäät miekkasi ovat. Suvun perintöä kenties, eh?"

Jiro pudisti päätään toisen kysyessä haluaisiko hän vielä toisen. "Ei kiitos. Tämä yksi riittää aivan hyvin", hän totesi ripeästi luoden nopean katseen tarjoilijaan toivoen, ettei mies tosiaan tilaisi hänelle yhtään sen enempää juotavaa. Hän nieleskeli hetken aikaa karhean oloista kurkkuaan ja pyysi pian ohikulkevalta tarjoilijalta toisen mukillisen teetä. Hän käänsi sitten katseensa Raideniin kun toinen luetteli asioita joissa oli ollut epäkohtelias. Ottaen huomioon kuinka vähän aikaa hän oli siinä istunut, se oli yllättävän pitkä lista. Hän laski katseensa kuitenkin katanaan kun siitä tuli puhe ja kietoi kätensä sen peittävän kotelon päälle puristaen sitä hetken aikaa.

"Ei se ei ole suvun perintöä. Se kuului aikoinaan eräällä henkilölle joka oli tärkeä minulle", hän kertoi ja Jiron ilme pehmeni hivenen. Hän kiitti taas kumarruksen kera kun sai teemukin käsiinsä ja kohotti sen huulilleen ottaen siitä kevyen siemauksen. "Mutta kiitos joka tapauksessa Raiden-san", hän kiitti kohteliaisuudesta ja hymyili kevyesti. Hän laski kätensä vielä hetkeksi sivelemään kotelon kiiltävää pintaa ennen kuin kietoi sormensa mukin ympärille.

Hän laski katseensa hetkeksi aikaa Raidenin lemmikkiin ja katseli hetken otusta ennen kuin kohotti katseensa mieheen. Hän käänsi kuitenkin katseensa pois ja vaimea hikka karkasi nuorukaisen huulien välistä. Hän peitti suunsa kädellään ja näytti hivenen nolostuneelta. Alkoholi ei tosiaan ollut hänen vahvuuksiaan.

Nuoren miehen eleistä, siitä kuinka suojelevasti hän hyväili miekkaansa pystyi päättelemään, että tuo tärkeä henkilö ei ollut ollut ainoastaan tärkeä vaan rakas. Kenties rakastaja joka oli kouluttanut yksikätiselle hänen miekkailutaitonsa? Oli se kuka tahansa, hän ei ollut selvästi enää maisemissa.

Hiljainen, keskittynyt tunnelma kuitenkin särkyi Jiron hikatessa mikä sai Raidenin huulille poikamaisen virneen.
"Eeeh, alkoholi ei tosiaankaan sovi sinulle. Jonkun pitäisi pelästyttää sinut jotta pääset tuosta eroon", mies totesi kuin mikäkin hikan asiantuntija. "Tai voisit kokeilla juoda teesi päälläsi seisten."
Hän näki kyllä kuinka puheenaihe nolostutti Jiroa.

"Taidat pitää Raijusta?" Raiden vaihtoi keskustelunaihetta rennosti lennosta. "Se onkin oikea naismagneetti, et uskokaan kuinka moni haluaa silittää sitä - haluatko sinä?"
Mies loi Jirolle renttumaisen hymyn ja houkutteli apinan kiipeämään olkapäältään pöydälle. Hän ei ollut koskaan kouluttanut lemmikkiään, mutta omisti sentään jonkinlaisen auktoriteetin sen silmissä.
Tai sitten Raiju kuvitteli saavansa ruokaa.

Jiro hämmentyi kun hikka nousi puheen aiheeksi ja koetti vain juoda muutaman siemauksen teetä jotta pääsisi siitä eroon. Hän oli kuitenkin kiitollinen siitä että puheenaihe vaihtui taas nopeasti ja loi katseen apinaan. "Itse olen aina pitänyt eläimistä mutta en voi oikein puhua kenenkään muun puolesta", hän sanoi miettivästi katsellen herttaisen oloista otusta. Hän seurasi katseellaan kun Raiju kiipesi pöydälle ja laski lopulta kätensä varovasti toisen pehmeälle turkille. hän jäi katselemaan eläintä hetkeksi aikaa lumoutuneena mutta veti lopulta kätensä kauemmas.

"Se on varsin kaunis eläin", hän kehui apinaa ja hymyili hiukan. Hän kohotti teen taas huulilleen ja otti siitä muutaman siemauksen koettane pitää hikan kuulumattomissa siinä kuitenkaan onnistu mutta. Onneksi se ei kuitenkaan vaikuttanut kestävän muutamaa kertaa pidempään. Hän joi taas teestään ja vilkaisi nopeasti ulos. "Alkaa jo hämärtää. Minun olisi kai parasta lähteä pian", hän pohti ääneen ja loi katseen oven suuntaan.

Hän huokaisi hiljaa ja pudisteli päätään hivenen kun tunsi olonsa hivenen hataraksi. Jiro kohotti teemukin vielä huulilleen ja joi sen tyhjäksi. Hän kohotti sitten kätensä vasemman kätensä olalle ja hieroi olkavartta mikä oli enää jäljellä. Silloin tällöin siihen vielä jomotti mutta onneksi hän oli jo melko tottunut siihen.

Mies naurahti.
"Oww, olin varma, että saisin sinut punastumaan, Jiro-kun", Raiden totesi mutta juuri nyt Jiro taisi olla liikaa Raijun lumoissa tajutakseen tai jaksaakseen reagoida leikkisiin sanoihin siitä, että muka tietäisi, mistä naiset pitivät.
Apina ei näyttänyt olevan hämillään saamastaan huomiosta vaan tottunut siihen. Nuorukaisen silitys näytti Raidenin silmiin varovaiselta - hän itse kun retuutti Raijua mukanaan miten sattui ja antoi sen roikkua tuuheissa hiuksissaan.

Apina sai kehun kauneudesta mikä oli kuultu aikaisemmin sillä kuten mies oli todennut, lemmikki sai useiden naisten huomion. Etenkin huomiota herättävä, hieman tavallista eksoottisempi lemmikki.
"Kyushussa nämä ovat yleisiä", Raiden totesi huolettomasti kuin jokainen etelässä asuva olisi kantanut olkapäällään puolimetristä apinaa.

Jiron seuraava maininta oli totta, ulkona tosiaan alkoi hämärtää ja teehuone tyhjentyä, harva halusi jäädä paikalle enää pimeäntulon jälkeen, sillä se tarkoittaisi että joutuisi kävelemään pimeässä kotiin.
"Terävä huomio, Jiro-kun. Jokainen terveen itsesuojeluvaiston omistava mies lähtee näihin aikoihin kotiin", Raiden totesi. "Sinä tuskin tarvitset saattajaa, mm?" Miehellä itsellään ei näyttänyt olevan vielä kiire mihinkään vaikka oli juuri selittänyt terveestä itsesuojeluvaistosta.
"Oneesan, minä otan vielä teen!"

Jiro säpsähti miehen sanoja punastumisesta ja kohotti katseensa Raideniin. Hän pyyhkäisi hiuksiaan pois kasvoiltaan nopeasti ja pudisti päätään. "En minä punastu", hän väitti vaikka vaalea iho petti hänet taas ja punaiset läikät kohosivat koristamaan hänen poskiaan. Hän katseli hetken aikaa miestä hiljaisena ja kuunteli toisen pohdintaa lähtemisestä.

Jiro nyökkäsi ja vilkaisi uudelleen ulos. Hän käänsi sitten katseensa Raideniin ja tutki toista hetken aikaa katseellaan. Mies oli selvästi juonut muutaman alkoholia sisältävän juoman. Hän ei myöskään tiennyt oliko toisella minkäänlaisia puolustustaitoja sillä hän tunsi omasta huonosta kokemuksesta millaisia varkaita alueella liikkui. Olisi siis melko turvatonta liikkua yksin pimeillä kujilla ellei osaisi taistella. Hän vilkaisi tarjoilijan suuntaan kun mies pyysi teetä vielä itselleen. "Ei, en tarvitse saattajaa. Osaan kyllä pitää itsestäni huolen", hän sanoi ja liikahti paikoillaan näyttäen pohtivalta.

"Oletko varma että selviät kotiin itseksesi Raiden-san?", hän kysyi lopulta asiaa mitä oli jäänyt miettimään. Eihän se sinällään kuulunut hänelle millään tapaa mutta hänelle jäisi huono omatunto jos hän päästäisi miehen yksikseen kaduille ilman että edes kysyisi. "Ehkä jos haluaisit, voisin saattaa teidät ainakin jonkun matkaa", hän tarjosi kohteliaasti nyökkäyksen kera.

Mikä olisikaan ollut parempi tapa saada Jiron kaltainen mies punastumaan kuin väittämällä hänen punastuvan? Nyt punaiset läikät ilmestyivät toisen kauniille, vaalealle iholle kuin ujostelevalla neidolla.

Jiro oli äsken ollut valmis lähtemään mutta nyt pysähtyi paikoilleen pohtimaan jotakin. Rahapussi oli jäänyt kotiin ja hän aikoisi anella Raidena maksamaan juomansa?
Ei, sen sijaan kyse oli jostain aivan muusta.
Mies katsoi Jiroa, virne levisi korvasta toiseen.
"Pettävätkö korvani minut vai oletko huolissasi minusta, Jiro-kun? En olisi sinusta uskonut! Lämpenet minulle sittenkin - kuka olisi uskonut?" Raiden oli saanut teensä ja tyhjensi puolet kupistaan samantien. "Onko naapurissasi kenties halpaa majoituspaikkaa?"

Raidenilla ei ollut vakituista asuntoa Osushinissa. Eihän hän ollut vielä edes täysin päättänyt, aikoisiko asua täällä niin pitkään, että huoneen vuokraaminen kannattaisi. Loisiminen oli taito minkä mies hallitsi hyvin ja ihmiset kiintyivät häneen nopeasti.
"Et kai aio vaatia, että yöpyisin luonasi, eh Jiro-kun? Se olisi julmaa, olen humalassa enkä osaa sanoa ei."

"En ole erityisemmin huolissani. En vain halua että päädyt ryöstettäväksi", Jiro mutisi hiljaa kun toinen selvästi yllättyi hänen sanoistaan. Hän katseli kuitenkin miestä tarkkaavaisena ja hämmentyi kun toinen kyseli majoituspaikkaa. Hänelle ei ollut edes tullut mieleen että toisella ei olisi asuntoa. Toinen vaikutti kuitenkin melko rikkaalta kun tarjosi juomaa sekä pystyi pitämään lemmikkiä. Hän puri huulensa yhteen kun yöpymisestä tuli puhe ja jäi pohtimaan asiaa. Nyt kun hän tiesi tilanteen olisi hänellä vielä huonompi omatunto jos hän jättäisi tosien tähän aikaan vain oman onnensa nojaan.

Hän käänsi katseensa taas hetkeksi puutarhaan ja katseli pimenevää taivasta. Toki hänellä oli asunto josta löytyi varavuode vaikka se oli säilynyt lähes käyttämättömänä. Hänellä ei ollut niin montaa ystävää tai tilaisuutta missä joku olisi kaivannut yösijaa. Jiro laski katseensa apinaan ja tuijotti sitä hiljaisena tovin.

"En aio vaatia yhtään mitään. Tosin jos sinulla ei ole tiedossa mitään muuta yöpymispaikkaa niin en kai voi muuta kuin tarjota sinulle petiä yhdeksi yöksi", hän totesi hiljaa melkein toivoen, ettei Raiden kuulisi hänen sanojaan. "Onhan täällä kyllä useampikin majatalo joista varmaan löytyisi huone", hän lisäsikin tarjouksensa perään nopeasti.

Mies nyökkäsi.
"Sitähän se huolissaan oleminen on, ei halua toisen rahojen vaihtavan omistajaa muuten kuin laillista tietä", Raiden huomautti leikkisään sävyyn. "Mutta minäkin olen tyytyväisempi, jos en päädy pää auki nuijittuna makaamaan kadunkulmaan."

Jälleen Jiro hiljeni pitkäksi aikaa mietiskelemään ja vaikka mietteitä seuraavat sanat tulivatkin erittäin hiljaisina, pystyi Raiden siitä huolimatta kuulemaan ne vaivatta.
"Aww, älä ole noin julma", mies sanoi. "Jos katsot Raijua noin, luulen kohta, että olet tarjoamassa apinalle yöpaikkaa ja aiot jättää minut ulos, Jiro-kun."
Tarjous oli kuitenkin hyvä. Tietenkään Raiden ei tiennyt, missä Jiro tarkalleen ottaen asui mutta uskoi, että koti oli edes siedettävä, ei noin hyvin pukeutuva mies voinut nukkua satamassa veneen alla.

Raiden tyhjensi teekuppinsa yhdellä kulauksella ja kääntyi tarjoilijan puoleen maksamaan juomansa.
"Lähdetään samantien", mies totesi toverilliseen sävyyn ja nousi ylös, apina nostettiin takaisin hartialle. Hän yllättyi huomatessaan etteivät he Jiron kanssa olleet ainoastaan lähes saman ikäisiä vaan myös suunnilleen saman pituisia, jälleen kerran Raiden kuitenkin huomasi voittavansa hienoisesti. "Ja älä pelkää, minä vahdin selustaasi."

Jiro maksoi myös omat teensä ja vilkaisi Raidenia. Hän katui ehdotustaan jo nyt mutta toisaalta aamun tullessa toinen jatkaisi matkaansa ja hänelle jäisi puhdas omatunto. Hän nousi ylös ja laski kätensä kanatalleen astellen ovelle. "Matka kestää hetken joten kuka tietää otanko vain Raijun sisälle nukkumaan", hän totesi rauhallisesti joskin kevyesti hymyillen. Hänen täytyi myöntää että miehen lemmikillä oli oma vaikutuksensa päätökseen. Olisihan se sääli jos apina parka joutuisi nukkumaan koleassa yössä ilman suojaa sekä lämpöä. "Enkä tarvitse ketään vahtimaan selustaani", hän lisäsi hivenen näreissään ja huomasi myös että toinen oli häntä muutaman sentin pidempi, muttei kommentoinut asiaa.

Hän asteli kadulle joka illan pimentyessä oli hiljentynyt. Toki muutamasta paikasta kuului yhä puheen sorinaa mutta suurin osa ihmisistä oli paennut iltaa jo koteihinsa. "Tähän suuntaan", hän neuvoi ja nyökäytti päätään lähtien astelemaan kohti kotiaan. Hän asteli rauhallisin pelkäämättömin askelin. Jiro tiesi että hänen miekkailukyvyillään hän päihittäisi suurimman osan alueella liikkuvista rosvoista. Silti hän oli tarkkaavaisena sillä hänen puuttuva kätensä oli jo hidaste tarpeeksi eikä hän halunnut tulla yllätetyksi.

Hän vilkaisi Raidenia nopeasti ja tarttui miekkaansa paremmin, kun kuuli rapinaa läheisen puun juuresta. Rapina kuitenkin osoittautui vain kissaksi joka maukuen säntäsi heidän ohitseen. Jiro vilkaisi kissan perään jatkaen kuitenkin matkaansa normaaliin tahtiin.

Raiden kohautti olkiaan.
"Kylmää. Mutta on sitä ennenkin tullut taivasalla nukuttua", mies sanoi leppoisasti. Hän alkoi epäillä, että tässä tarjottiin enemmän Raijulle yöpaikkaa ja Raiden tuli vain siivellä.
Mies nauroi Jiron seuraavalle kommentille. Niin, hän tuskin oli lyhyemmän veroinen miekan käsittelijä mutta epäili, että olisi ollut hyödyksi.
"Et ehkä uskoisi, mutta minä olen aika peto käyttämään jousta", Raiden sanoi ja naputti sormellaan nenänsä vartta kuin kertoisi suurtakin salaisuutta. "Joten mihinkään muuhun minä en sovi, kuin vahtimaan selustaa."

Kadut olivat jo hiljentyneitä. Tietenkin vieläkin löytyi ihmisiä, jotka viettivät aikaansa keskenään myöhään yöhön yön vaaroista huolimatta mutta he olivat auttamaton vähemistö.
Raiden harppoi laiskoin askelin Jiron perässä tarkkaillen oppaansa suoraa ryhtiä - se oli uskottava henkivartijalle.

"Et kai sinä nyt kissoja pelkää, Jiro-kun?" Raiden kysyi leikkisästi toisen ehdittyä jo valmistautua hyökkäykseen kuullessaan kissan rapisevan puun juurella. "Näiltä tienoilta löydettiin kuulemma joku henkihieverissä ihan pari päivää sitten."
Mies hymähti valitsemalleen puheenaiheelle.
"Harmi, ettei kaikilla ole samanlaista oppaana toimivaa henkivartijaa kuin minulla, eikös Jiro-kun?"

Jiro kuunteli kyllä toisen puhetta, muttei vastannut siihen sen kummemmin. Hän oli kyllä kuullut tapauksesta, joskin tuntui siltä että vähän väliä jostakin löytyi rikoksen kohteeksi joutuneita. Välillä huonommassa kunnossa kuin toisinaan. Hän kuitenkaan ei keskittynyt nyt miettimään moisia turhuuksia. Hän kohotti kättään kevyesti hiljentymisen merkiksi ja jäi kuuntelemaan. Jostakin läheltä kuului juoksevia askeleita. Ne olivat vielä niin kaukana ettei voinut heti erottaa olivatko ne tulossa heitä kohti vai menossa kauemmas. Hän piti katanastaan tiukkaa otetta hetken aikaa ja jäi tuijottamaan pimeälle kujalle.

Hän liikahti kevyesti eteenpäin ja jäi taas kuuntelemaan tarkkaavaisena. Askeleet olivat hidastuneet mutta tulivat kohti. Heitä kohti tuleva oli luultavimmin nainen tai laspi sillä askeleet eivät olleet voimakkaita mutta koskaan ei pitänyt aliarvioida vastustajaa.

Jiro vilkaisi sivusilmällä Raidenia eikä oikein tiennyt kuuluisiko hänen, pitää huolta itsestään vai katsoa myös että jos heidän kimppuunsa todella hyökättäisiin, olisi Raidenkin turvassa. Hän ei ollut ainakaan heti kiinnittänyt huomiota siihen että toisella olisi aseita mukaan. Nuorukainen siristi silmiään kun hahmo alkoi jo erottua pimeyden seasta. Hän ei ollut sen tyyppinen ihminen joka juoksisi karkuun vaan valmistautui kyllä kohtaan kenet tahansa. Voisihan toinen olla avun tarpeessakin.


//Jätin ton vähän tollai että saat säkin vaikuttaa mitä tapahtuu : ) Tuleeko tappelu vai onko toi vaaraton tilanne//

Kaukaisuudesta kuului askeleet, liian kevyet kuuluakseen täysikasvuiselle miehelle joten oletettavasti ne kuuluivat ennemmin naiselle tai lapselle. Tästä tiedosta huolimatta Jiro, epäilemättä mestarillinen miekan käyttäjä, valpastui. Hän ei ilmeisesti ainakaan ollut niitä, jotka aliarvioivat vastustajansa.

Raiden kantoi mukanaan koko maallista omaisuuttaan, mikä oli hyvin vähäinen. Vaatteiden alla, tuskin näkyvillä lepäsivät miekkapari mutta tästä huolimatta mies otti jousensa esille ja astui vaivihkaan kauemmas. Hän löysi kenties päivällä jollekin koristepatsaalle kuuluvan korokkeen ja nousi hieman ylemmäs, siellä hänellä olisi parempi näkyvyys.

Nyt Raiden pystyi näkemään mahdollisen hyökkääjän - jos se oli yksi niistä hyökkääjistä, joita kaupungissa oli, niin hän ei ainakaan näyttänyt siltä. Seuraavassa hetkessä hentoinen hahmo kuitenkin kohotti aseistetun kätensä. Aina välillä sitä erehtyi.
"Ei kannata kamalasti seisoskella, Jiro-kun! Sinunhan piti näyttää, miten suojelet minua!" Raiden kiusoitteli samalla, kun vastustaja hyökkäsi lähemmäs jääneen nuorukaisen kimppuun. Hän jännitti jousensa ja nuoli osui kohteeseen muttei saanut niin suurta tuhoa aikaan kuin mies oli toivonut. Sitkeä rääpäle.

Jiro ei vilkaissut Raidenia kun toinen kohottautui ylemmäs vaan tuijotti vain hahmoa joka lähestyi. Hän otti sulavalla liikkeellä katanansa esiin ja väisti ensimmäistä hyökkäystä. Toinen oli hento joka toi nopeutta mutta selvästi nuori ja kokematon. Toisen liikkeet olivat arvattavia ja niihin oli helppo suhtautua. Hän pärjäsikin hyvin toista vastaan eikä antanut olonsa tulla liian turvalliseksi. Eihän sitä ikinä tiennyt millaisia taitoja toinen omasi. Voihan se jopa olla, että hyökkääjällä olisi ystäviä tulossa apuun, mutta ainakin toistaiseksi ainoa ääni, joka täytti kadun, oli kaksi miekkaa jotka kolahtelivat yhteen.

Hänen miekkailunsa oli aina ollut kaunista katsottavaa. Hän liikkui sulavasti ja muutti raa’an toiminnan melkein tanssin kaltaiseksi taiteeksi. Kauaa hän ei kuitenkaan viitsinyt leikkiä vaan lopulta sai hyvän osumaan hyökkääjän oikeaan käteen joka aiheutti sen että ase tipahti kolahtaen maahan.

Jiro ei ollut millään tapaa julma ihminen. Hän olisi voinut päästää toisen hengiltä mutta haavoittaminen tuntui paremmalta vaihtoehdolta. Nuorukainen jäikin katselemaan maahan lyyhistynyttä tuskissaan uikuttavaa poikaa. Hän piteli yhä katanaa kädessään selvästi pihtien mitä tekisi. He voisivat jättää toisen vain siihen kadulle tai sitten lopettaa toisen elämän siihen. Lainvalvojia tuskin liikkui enää tähän aikaan.

Jiro tosiaan oli hyvä. Kenties hän ei ollut kaikkein vahvin mutta ainakin hänen taisteluaan oli ilo katsella. Se oli kaunista ja siroa, kuin olisi katsonut tanssia tappavan miekan heilautuksen sijaan.
Kauneuden lisäksi tuo taistelu oli tehokasta ja pian vastustaja, johon Raiden oli onnistunut saamaan ainoastaan yhden hyödyttömän iskun - hänen puolustuksekseen oli tosin sanottava, että mies oli lumoutunut katsomaan Jiron miekkailua - tiputti aseensa maahan.
Mies päästi ihailevan vislauksen.

Jiro ei näyttänyt olevan tekemässä minkäänlaista ratkaisua joten Raiden jännitti jousensa ja lopetti hyökkääjän siististi. Mies hyppäsi laiskasti alas ja käveli Jiron suuntaan. Jousi pujotettiin takaisin osittain vaatteiden alle.
"Mihin suuntaan seuraavaksi, Jiro-kun?" Raiden kysyi samalla leikkisällä sävyllä, kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Kuten Jiro, hän ei ollut julma mies mutta tiesi hyvin paremmin että henkiin jätettynä taistelun hävinnyt osapuoli palasi mieluusti takaisin paremmin valmistautuneena eikä antaisi armoa.
Olihan hän ollut tarpeeksi monesti häviäjän osassa, että tietäisi miten he ajattelivat.