Lisää teetä, neesan~!

((Sivv ja Ren))

Aurinko oli värjännyt taivaan auringonlaskun punalla saaden aikaan viehättävän, kirsikankukan punaa muistuttavan sävyn aikaan. Kaikki tuo komeus heijastui takaisin meren tutkimattomista kuohuista saaden sataman hiljenevän kauppatorin ja vanhat, useassa tapauksessa lähes romahduspisteessä olevat, rakennukset näyttämään kiehtovilta ja kutsuvilta.
Saman vaikutuksen se sai aikaan myös pienessä ja yllättävän viihtyisässä majoituspaikassa matkalaisille. Paikassa ei kenties ollut sitä samaa glamouria kuin muutamissa muissa paikallisissa majataloissa mutta ainakaan se ei laskuttanut sikamaista ylihintaa.

Raiden oli yöpynyt samaisessa majatalossa jo viime yönä, kadonnut päiväksi omille teilleen mutta nyt, illan vaihtuessa vähitellen yöksi mies oli palannut samaiselle rakennukselle. Hän oli yhtä epäsiisti kuin aina ennenkin, hiukset korkealla ponnarilla, karheat puuvillavaatteet rypyssä. Apina roikkui pirteänä miehen olkapäällä.
"Iltaa, ossan", mies huikkasi astellessaan sisälle ovesta. "Saanko saman huone kuin eilen~?"
Raiden oli jo kävelemässä huoneille päin kun pysähtyi ja etsi katseellaan tyttöä, jonka hän oli ennenkin nähnyt auttelevan majatalossa.
"Neesan, tuo minulle kupillinen teetä huoneeseeni - jooko? Ota itsellesikin, minä tarjoan!" Mies iski renttumaisesti silmää ja katosi huoneelleen.

(Anteeksi sinullekin aivan valtavasti vastauksen viipymisestä! : < )

Päivä oli kääntynyt jo illaksi ja majatalo alkoi tyhjenemään niistä, jotka olivat vain olleet juomassa sakea ja juttelemassa majatalossa yöpyvien ystäviensä tai tuttujensa kanssa. Muutama asiakas oli lähdössä jonnekin vielä iltakävelylle, mutta useimmat alkoivat jo vetäytyä huoneisiinsa toivottaen hyvää yötä. Joidenkin ilta ravintolan puolella jatkui yhä seurustelun merkeissä ja keskustelua sävyttikin hyväntuuliset nauruntyrskähdykset jonkun kertoessa jotakin hyvää juttua.
Ren siivosi pöytää asiakkaiden jäljiltä ja pyrki sulkemaan korvansa viereisen pöydän henkilöiden keskustelulta tai ainakin näyttää siltä, ettei hän kuullut. Saatuaan astiat vietyä keittiöön, vaaleansiniseen karkeatekoiseen työkimonoon pukeutunut tyttö palasi siistimään pöytiä ja itse tilaa.

Hän olikin juuri palaamassa taas keittiöön likaisten astioiden kanssa, kun tutun näköinen mies tuli sisään keittiöön. Ren muisti miehen yöpyneen täällä ennenkin ja hän oli kiinnittänyt tähän huomiota tuon kiehtovan olemuksen sekä lemmikin takia. Jokin miehen resuisessa olemuksessa viehätti tyttöä ja Ren huomasikin seuraavansa miehen rentoa olemusta oikeastaan vasta kun tämä huomioi hänet. Poskille lehahti pieni puna, tytön mennessä hetkeksi lukkoon niin, ettei hän tajunnut vastata miehelle mitään ennen kuin tuo oli jo kadonnut luultavasti huoneelleen. Kuin häpeillen, Ren käänsi katseensa nöyrästi alas ja suuntasi ripeästi kohti keittiötä. Tyttö ei oikeastaan tiennyt olisiko hänen suotavaa liittyä miehen seuraan tämän huoneessa, mutta hän ei ollut ehtinyt vastata toiselle mitään, joten hieman epäröiden tarjottimen tapaiselle lastattiin teepannu ja kaksi kuppia. Olihan toinen kuitenkin maksava asiakas ja aina tyttö voisi poistua nopeasti paikalta.

Siispä askeleet suunnattiin kohti asiakkaiden huoneita, tytön pysähtyessä oven taakse, jonka tiesi johtavan sen rennon tuntuisen miehen huoneeseen. Hieman epävarmana miten hänen olisi pitänyt toimia, lintumaisen hento tyttö siirsi tarjotinta varovasti toisen kätensä varaan ja koputti varovasti paperisen seinän puista kehikkoa alahuultaan pienesti puraisten.

((On ihan ymmärrettävää, että välillä on kiireitä.))

Raiden käveli huolettomasti tutulle huoneelleen josta oli kadonnut hänen lähtiessään huoneessa leijunut apinan haju. Eivätköhän he kuitenkin onnistuisi saastuttamaan huoneen muutamassa tunnissa uudelleen.
Mies laski jousensa ja nuolensa lattialle ja katseli tottuneesti huoneeseen. Se oli pieni mutta ihmiselle, joka ei viettänyt siellä aikaa muuten kuin nukkumalla se oli aivan tarpeeksi hyvä. Kokemuksesta hän tiesi, että peitto ainakin tuoksuisi puhtaalta eikä hän ollut löytänyt silmin havaittavia syöpäläisiä vällyjen välistä.

Raiden istui lattialle ja antoi Raijun kiivetä syliinsä. Sen enempää hän ei ehtinyt huoneessaan rentoutua kun kuuli jo pienen, hentoisen koputuksen paperisen seinän puista kehikkoa vasten. Hän olisi voinut vaikka vannoa, että näki hentoisen tytön hahmon paperin läpi.
"Tule sisään, Ren-chan~", mies huikkasi kiusoittelevaan sävyyn. "Toivottavasti olet keittänyt minulle hyvää teetä - jos et opi keittämään teetä, voit sanoa hyvästit myös kaikille avioliittohaaveillesi." Jälleen Raiden ainoastaan kiusoitteli, aivan kuin hän olisi ollut paras arvioimaan millaista teetä tyttö keitti. Tosin, olihan hänellä kokemusta useista eri teetaloista, mitä ei kaikilla Osushinissa ollut.

Kun siro tyttö sitten astui sisälle vaatimattomaan, pieneen huoneeseen Raiden ei voinut olla virnistämättä.
"Ren-chan, kuinka minulla onkaan ollut ikävä nähdä nuo lumenvalkeat kasvosi", mies sanoi kepeään sävyyn ja loi kultaisien silmiensä katseen tyttöön. "Istu ihmeessä alas ja kaada meille teetä!"
He olivat molemmat omalla tavallaan eksoottisia ilmestyksiä Osushinissa, Raiden luonnostaan tummemman ihonsa, Ren taas jonkin selittämättömän syyn vuoksi. Hän näytti paikalliselta ja samalla ei kuitenkaan näyttänyt.