Murtovaras teetä keittämässä

((Yui ja Jiro. En tiennyt, missä hahmosi koti mahtaa sijaita mutta tämä oli loogisin vaihtoehto))

Kaupungissa ja sen hieman vähemmän rikkaassa, vaikkei suorastaan köyhässä, osassa sijaitsevassa asunnossa ei näyttänyt olevan mitään vikaa.
Kaikki näytti päällisin puolin olevan kunnossa mutta tarkkaavainen asukas, sellainen kuin Jiro-chan, saattoi huomata että jokin oli vinossa. Ovessa ei näkynyt merkkejä murrosta mutta siitä huolimatta hän kenties huomasi jonkun tunkeutuneen sisälle taloon. Jonkun, joka osasi murtaa oven jättämättä siihen kuitenkaan minkäänlaisia jälkiä, tällaisen henkilön ei tietenkään odottaisi enää olevan talossa.

Tästä järkevästä oletuksesta huolimatta asunnossa leijui juuri keitetyn teen tuoksu johon sekoittui aavistus makeaa tupakan tuoksua. Raiden oli penkonut isäntänsä, joka ei tiennyt hänen vierailustaan, kaapit löytääkseen teetä ja oli jopa tehnyt helppoja riisipalloja töistään palaavalle arjen sankarille. Oikeastaan nämä olivat ensimmäiset riisipallot pitkään aikaan joten mies ei voinut mennä takaamaan, että ne olivat syömäkelvollisia.
Mies oli asettunut keskelle lattiaa teepannu, kolme kuppia - joista yhdestä Raiju oli jo kerennyt maistamaan teetä - ja riisipallot edessään joten hän pystyi näkemään ovesta tulijan samoin kun kyseinen henkilö pystyi näkemään Raidenin samantien sisälle astuttuaan.

Raiden näytti juuri samalta, kuin heidän viimeksi tavatessaan. Hän oli resuinen, karheat hiukset sojottivat pystyssä epäsiistissä poninhännässä ja leuka kaipasi veistä ajamaan useamman päivän sängen.

//Tämä paikka käy oikein hyvin//

Jiro oli uupunut päivän tapahtumista ja toivoi vain pääsevänsä mahdollisimman nopeasti kotiin ja lysähtämään futonilleen. Hän vietti viimeistä viikkoa nykyisen isäntänsä luona, ja vaikka pian hän aloittaisi uuden työn, niin se ei tehnyt hänen tämän hetkisestä työstä yhtään sen helpompaa. Sato-san oli tosiaan vihattu mies ja se oli helppo huomata. Hän oli saanut tänään kaksi kertaa suojella miestä yrityksiltä käydä toisen kimppuun. Ensimmäinen yritys oli jo sattunut aamupäivällä ja toinen vasta illalla juuri kun he olivat palaamassa miehen taloon. Yleensä moiset yhteenotot eivät vaikuttaneet Jiroon mutta miehen vanha haava oli vihoitellut ja hänelle oli muutamaa päivää aikaisemmin noussut kuume. Ammattimaisena samuraina hän kuitenkin pystyi painamaan moisen sairauden tunteen sivuun.

Nyt, kun hän oli omillaan, hän kuitenkin tunsi suurta uupumusta. Miehen otsalla oli muutama hikipisara ja hänen hengityksensä aavistuksen tiheämpää. Vaalealla iholla myös kuumotti kevyt puna. Oman tilansa vuoksi hän ei huomannutkaan mitään kummaa ennen kuin oli ovensa edessä. Hän tuijotti sitä ja siristi silmiään. Kevyesti hän raotti ovea ja työnsi sen olallaan auki laskien kätensä katanalleen.

Jiro kuitenkin jähmettyi nähdessään näyn edessään. Aikaa oli kulunut siitä kun toinen oli viettänyt yön hänen luonaan mutta siinä Raiden nyt istui kovin kotoisan oloisena. Hänen huuliltaan pääsi huokaisu ja hän painoi oven selällään kiinni. "Mitä teet täällä Raiden-san?", hän kysyi terävästi. Eihän hän nyt ollut kehottanut toista murtautumaan asuntoonsa.

Raiden näytti lattialla iskustellessaan tyytyväiseltä, vieraansa kotiin toivottavalta isännältä eikä vieraalta, joka oli mennyt murtautumaan sisään voidakseen yllättää talon oikean asukkaan.
"Aloinkin jo miettiä, joudunko tekemään kolmannen kerran teetä", mies sanoi ja kokeili teekuppia kädellään varmistaakseen, oliko juoma yhä lämmintä. "Tule nyt, olen tehnyt meille riisipalloja, otatko mieluummin kalaa vai papua? Tein kummallakin täytteellä pari kappaletta." Raiden hymyili huolettomasti kuin olisi ollut ihan tavallista, että sattumalta tavattu hyvänpäivän tuttu saattoi murtautua kotiin ilman seuraumuksia.

Mies antoi Raijun napata oman teekuppinsa ja keskittyi vastaamaan Jiron äsken esittämään kysymykseen.
"Eikö muka ole päivän selvää, mitä minä teen täällä, Jiro-chan?" mies sanoi kiusoittelevalla äänellä. "Tulin laittamaan ruokaa raskaan työn raatajalle, sinä et pahemmin syö töissä."
Raiden nuolaisi huuliaan. Hän alkoi vähitellen panemaan merkille sen valitettavan asian, ettei Jiro näyttänyt aivan terveeltä. Hänen ihonsa oli tavallista kalpeampi ja poskilla oli sairaudesta kielivä puna.
"Ruokaa on hauskempi laittaa, kun sitä ei syö yksin", hän jatkoi. "Kaipaat vähän paapomista, näytät siltä, että tuupertuisit siihen millä hetkellä tahansa!"

Jiro tutki katseellaan edessään olevaa näkymää ja huokaisi hiljaa. Hän asteli sitten pöydän ääreen ja istahti alas. Miehen katse käväisi riisipalloissa hivenen epäilevänä. Hän ei tiennyt mitä ne kätkivät sisälleen mutta ehkä hän voisi luottaa niihin jos Raidenkin söisi niitä. "Mistä sinä tiedät paljonko syön töissä? Lisäksi en kaipaa paapomista voin täysin hyvin", hän vastasi ja loi katsahduksen tee kuppiinsa kohottaen sen huuliensa eteen. Hän antoi teentuoksu leijailla hengitykseensä ja kun oli varma, ettei haistanut mitään epäilyttävää hän otti kupista siemauksen. Hän sairaasta olostaan huolimatta veti eteensä seinämän jonka taakse heikkous kätkeytyi. Hänellä saattoi olla vaikka kuinka huono olo mutta hän ei sitä tuntemattomille näyttäisi. Toki Raiden ei ollut täysin tuntematon mutta periaate oli periaate.

Hän avasi hiuksensa kireältä poninhännältä ja pöyhi hiuksiaan hieroen samalla väsynyttä päänahkaansa. Hän kohotti taas teekupin huulilleen ja jäi tuijottamaan riisipalloja. "Voit aloittaa syömisen ennen minua", hän sitten vain tokaisi ja kohotti katseensa Raideniin. Jiro kohotti kätensä sipaisemaan otsaansa ja huomaamattaan valahti hivenen huonompi ryhtiseen asentoon. Hänen olonsa oli tosiaan heikko mutta asialle ei nyt voinut mitään. Hän siemaisi uudelleen teestään ja loi tarkkaavaisen katseen ympärilleen. Ainakaan toinen ei ollut tuhonnut mitään.

Jiro tosiaan näytti kurjalta ja oli selvästi heti puolustuskannalla, kun mies kommentoi hänen syömisiään ja ehdotti, että voisi paapoa Jiroa hieman, olihan toinen kipeänä. Nuorukainen jätti riisipallot koskemattomiksi mutta uskaltautui sentään kohottamaan teekupin huulilleen.
Raiden nappasi yhden riisipalloista ja haukkasi siitä palan kursailematta. Se oli kalatäytteinen ja maku oli yllättävän hyvä, oikeastaan jopa herkullinen. Näytti siltä, että mies, joka ei käyttänyt minkäänlaisia ohjeita ruokaa laittaessaan vaan teki sitä siten, miten sopivalta tuntui, oli onnistunut laittamaan jotain syömäkelposta.
"Ota nyt edes yksi, tämä on tosi hyvää!" mies kehotti. "Et kai aio torjua taas antamaani lahjaa?"

Mies ei voinut olla huomaamatta, että Jiro loi katseen asunnossa. Hänen katseensa ei kuitenkaan pysähtynyt mihinkään eikä ilme näyttänyt tyytymättömältä.
"Oi oi! Tuo on röyhkeää Jiro-chan! Olet varma, että olen jättänyt kamalan sotkun jälkeeni!" Raiden sanoi muka loukkaantuneena. "Anteeksipyynnöksi en hyväksy vähempää kuin luvan hieroa harteitasi."
Tummatukka joi teensä loppuun ja katsoi nuorempana pitämäänsä miestä odottavasti.

Jiro seurasi katseellaan kun Raiden kohotti yhden riisipalloista huulilleen ja kohotti kulmaansa hivenen. Hän tyytyi kuitenkin lopulta ottamaan yhden itselleen tosin syöden sitä paljon sivistyneemmin. Se oli oikeastaan yllättävän hyvää sillä hän ei ollut täysin vakuuttunut siitä että toinen osasi tosiaan laittaa ruokaa. Näköjään mies kuitenkin osasi. Hän söi rauhallisesti riisipallon ja jäi katselemaan miestä joka oli huomannut hänen katselleen ympärilleen. "Yleensä jos joku murtautuu asuntooni niin haluan varmistaa että kaikki on yhä paikoillaan", hän totesi vain kuin itsestään selvyytenä ja nyökäytti päätään. Toisen ehdotus sai kuitenkin hänet hämmentymään. Jiro kohotti katseensa mieheen kulmiaan kurtistaen ja tuijotti toista hiljaisena juoden muutaman siemauksen teetä. "Kutsuisitko minua mielummin edes Jiro-kuniksi", hän sitten pyysi. Eikö chan nyt ollut lähinnä vain suloisista nuorista naisista.

Hän jäi miettimään toisen ehdotusta hiljaisena siemaillessaan teetä. Normaalisti hän ei ikinä olisi suostunut moiseen mutta nyt rankan työpäivän jälkeen mikään ei kuulostanut niin mukavalta. Hän tarkkaili hetken aikaa Raidenia taas tutkivasti. "Mistä minä tiedän että et lopeta hierontaasi siihen että isket minulta pään poikki", hän lopulta kysyi paljastaen samalla sen tosi asian että harkitsi päästävänsä miehen hieromaan hänen harteitaan.

Raiden näpäytti ilmaa huulilleen leikkisä hymy.
"Minäkö? Varastaisin sinulta? Millaisena miehenä minua oikein pidät, Jiro-chan?" mies sanoi, hymyn kuitenkaan katoamatta huulilta. "Enkä minä olen murtautunut, ovi on paikallaan eikä mitään ole hajotettu joten tämä on yllätys, ei ryöstö!"
Hän ei kuitenkaan takertunut aiheeseen, mutta oli ainakin onnistunut yllättämään kaverinsa. Ainakin hänen yllätyksensä oli onnistunut, Jiro ei ilmeestä päätellen ollut osannut odottaa häntä.
Mies kaivoi korvaansa vastauksena Jiron toteamukseen siitä, ettei halunnut että häntä kutsuttiin Jiro-chaniksi.
"Mutta sehän sopii sinulle, Jiro-chan!"

Toinen esitti ääneen epäilyksensä, että mies saattaisi olla täällä metsästämässä hänen päätään. Varas ei siis enää riittänyt, nyt hänestä oli tullut sen lisäksi myös murhaaja! Hänelläpä oli nykyään monta virkaa.
"Ooo, onko päästäsi luvattu palkkio, Jiro-chan, vai miksi minä haluaisin iskeä sen irti?" Raiden arvuutteli. "Ehei, minä haluan vain hieroa noita siroja pikku harteitasi ja saada pienen hymyn noille kasvoille." Mies iski leikkisästi silmää.

"Yllätys. Hmm.. Niin kai", Jiro totesi hymähtäen ja kohautti olkiaan. Hän sipaisi hiuksiaan ja kurtisti kulmiaan nimestä. Hän ei kai voinut tehdä mitään sille miksi toinen häntä kutsui. Hän jäi katselemaan Raidenia hetkeksi ja tuijotti toista hiljaisena. Hän kallisti päätään sivulle ja kurtisti kulmiaan. "On sinullakin toiveet", hän mutisi ja pudisteli päätään kääntäen katseensa hetkeksi aikaa tyhjään tee mukiinsa. Hän huokaisi ja jäi taas miettimään asiaa. Toisaalta mitä menetettävää hänellä olisi. Hän kyllä kuulisi ja tuntisi jos toinen veisi kätensä lähelle katanaansa. Hän veti hiukset pois hartialtaan. Hän loi sitten nopean vilkaisun miehen suuntaan.

"No kai sinä voit hieroa hartioitani jos niin paljon haluat", hän sanoi huokaisten ja painoi päänsä alas. "Sinun ei sitten kannata enää murtautua tänne pian", hän totesi ja painoi silmänsä kiinni. Hän raotti sitten silmiään hetkeksi aikaa. "Muutan täältä pois sillä vaihdan isäntääni ja muutan hänen luokseen", hän jatkoi ja jäi tuijottelemaan käsiään sylissään hetkeksi aikaa. "Tietysti jos tarvitse apua löydät minut sieltä", hän lisäsi hiljaa.

"Minamoto no Ryosuke. On hänen nimensä", hän kertoi vielä.

"Herrasmiehen toiveet", mies huomautti avuliaasti Jiron kommentoidessa hänen toiveitaan. "Älä ole noin jäykkä, Jiro-chan!"
Raiden venytteli sormiaan. Hän oli omasta mielestään hyvä hieromaan eikä ollutkaan koskaan ennen päässyt hieromaan yksikätistä miestä. Hän voisi yrittää saada Jiron riisuutumaan... ihan vain siitä syystä, että voisi tehdä niin.
Lopulta nuorukainen myöntyi hänen pyyntöönsä ja painoi päänsä alas. Raiden ei jaksanut nousta seisomaan vaan raahasi itsensä nuorukaisen taakse samalla, kun hän kertoi saaneensa uuden isännän ja muuttavansa hänen luokseen.

Raiden laski kätensä Jiron harteille ja ryhtyi hieromaan niitä voimakkaasti kommentoimatta ensin edellisiin sanoihin mitään.
"Vihjaatko, että haluat minun yllättävän sinut uudelleen?" mies kysyi lopulta leikkisästi. Hän olisi epäilemättä saanut tietää kuka Jiron uusi isäntä oli ilman, että toinen olisi sitä hänelle kertonut, mutta nyt hänet oli kai jopa kutsuttu paikalle? Raiden oli kova ottamaan muiden sanoja kutsuiksi.
Tummatukka jatkoi hieromista.
"Ehkä sinun pitäisi ottaa hartioita paljaiksi, Jiro-chan, jotta voisin hieroa sinua paremmin."

Jiro vilkaisi kun Raiden siirtyi hänen taakseen ja tuijotti kättään tiiviisti pysyen hiljaisena kun miehen kädet laskeutuivat hänen harteilleen. Hän hymähti hiljaa kun toinen veti sanoista oman päätöksensä. "En sanonut niin. Sanoin vain että et murtaudu tänne enää. Raiden-san", hän totesi ja henkäisi hiljaa sillä hieronta jäykille hartioille teki varsin hyvää. Hän kurtisti kuitenkin kulmiaan kun seuraava kysymys pääsi ilmoille. "Näin on aivan hyvä.", hän totesi vain suoraan ja oli heti hivenen tarkempi ympäristöstä. Jiro ei ollut ikinä pitänyt kauneutta asiana johon miehien kuuluisi tavoitella. Hänellä oli kuitenkin sen verran heikkouksia itsessään että hän ei ottaisi riskiä joka saattaisi johtaa siihen että hänen katkottu kätensä paljastuisi. Se pysyi aina vaatteiden suojassa poissa katseilta.

Hän liikahtikin paikoillaan kevyesti eteenpäin ja tuijotti hetken aikaa teekuppia. Hänen päänsä kuitenkin valahti pian takaisin alas taitavien käsien hieroessa niitä kohtia jotka olivat olleet jumissa ikuisuuden. Hetkeksi Jiro pysähtyi pohtimaan koska häntä oli viimeksi hierottu. Hän kuitenkin karkotti hetken päästään nopeasti sillä ei tahtonut nyt uppoutua menneeseen. Hän tunsi kuitenkin olonsa uniseksi kun lämpimät kädet hieroivat ja olo oli muutenkin uupunut. Miehen silmät valahtivat kiinni silloin tällöin mutta hän koetti pitää itsensä hereillä.

Raiden nauroi.
"Tiedän, että oikeasti haluat minut taas laittamaan sinulle ruokaa, Jiro-chan~! Minä oikein pidät minua, vaimonasi?" mies naureskeli samalla, kun hieroi pienempikokoista miestä. Hän ei tainnut missään määrin sopia vaimon määritelmään.
Seuraavaksi nuorukainen kieltäytyi heittämään vaatteitaan pois vaikka mies siihen kehottiki. Se kirvoitti uudet huvittuneet naurut.
"Kokeilin, kuinka suostuvainen olet - et ilmeisesti niin suostuvainen, kuin olin mennyt kuvittelemaan!" mies sanoi leikkisästi. Hän olisi halunnut nähdä Jiroun kädentyngän, olisihan se ollut komeaa katsottavaa. Miten joku pystyi toimimaan noin hyvin vaikka toinen käsi puuttui täysin? Elämän pieniä arvoituksia.

Raiden jatkoi hierontaa vielä tovin ennen kuin huomasi, kuinka uneliaaksi hänen seuralaisensa oli käymässä vaikka kuinka pitkään jännittyneinä olleiden lihasten rentouduttua.
"Sinähän nuokut kuin pikkupoika!" sänkileukainen mies naureskeli. "Onko nukkumaanmenoaika jo mennyt?" Uni tekisi Jirolle vain hyvää, hän ei näyttänyt nyt paljoakaan paremmalta kuin kotiinsa saapuessaan vaikka oli saanut ruokaa ja kuumaa juotavaa.

Jiro kuunteli vain puolella korvalla toisen puhetta eikä jaksanut kommentoida sitä sen kummemmin. Hän ei tosiaan tiennyt mitä oli ajatellut mennessään kutsumaan Raidenin luokseen. Tosin eihän hän ollut miestä kutsunut vaan ilmoittanut vain muutto suunnitelmistaan. Hän pohti myös hetken pitäisikö hänen isäntänsä siitä että hänellä kävi vieraita kylässä mutta ei kai toinen voinut sellaiseen puuttua. Hän kuitenkin räväytti silmänsä auki ja käännähti ympäri. "Voin kyllä kuunnelle leikkisyyttäsi mutta minun kunniaani et loukkaa kutsumalla minua lapseksi", hän totesi tiukasti. Vasta sen jälkeen nuorukainen tajusi kuinka lähellä Raiden oli. Hän tuhahti ja nousi sitten ylös joutuen ottamaan tukea toisen olkapäästä kuitenkin päästäkseen ylös.

"Tee mitä haluat Raiden-san. itse menen nukkumaan", hän mumisi ja asteli kaapille haparoivin askelin. Hän otti futoninsa esille ja levitti sen lattialle tuttuun turvalliseen paikkaan. Hän lysähti siihen sitten, makaan ja laski katanan viereensä. Nopealla liikkeellä hän veti peiton päälleen ja hävisi näköpiiristä. Jiro tunsi olonsa vain kuumeiseksi ja väsyneeksi. Hän halusikin nukkua mahdollisimman paljon sillä huomenna olisi uusi työpäivä edessä.

Raiden nauroi Jiron äkilliselle raivonpurkaukselle leppoisasti tietäen olevansa oikeassa. Nuorukainen nuokkui kuin pieni poika, valmiina nukahtamaan hetkellä millä hyvänsä. Jirokin selvästi tajusi tämän hetken kuluttua, sillä hän pyrki pystyyn.
"Minä vertasin sinua lapseen, en suorastaan kutsunut", mies korjasi kuitenkin huulillaan hymy, joka kertoi, ettei hän ollut kovinkaan vakavissaan tämän asian kanssa. Jiro ei selvästi ollut tottunut valvomaan myöhään.

Seuraavaksi Jiro ilmoitti menevänsä nukkumaan ja lähti raahustamaan kaapille, josta otti futoninsa esille.
"Nytkö jo? Et edes ehtinyt maistaa ostamaani sakea - mikään ei paranna flunssaa kupillista paremmin!" mies väitti muttei estänyt toista vetämästä peittoa päänsä päälle ja katoamaan hänen näkyvistään. Raiden kohautti olkiaan, pitäisi sitten keksiä yksin jotain tekemistä mikä ei herättäisi Jiroa.
Mihinköhän olivat jääneet nuoremman miehen epäilykset siitä, että hän oli tullut tänne viiltämään hänen kaulansa auki?

"Luulisi, että muistaisit, etten ole hyvä minkään väkevän juoman juoja", Jiro totesi sieltä peiton läpi ja painoi silmänsä kiinni. Hän kohotti kätensä sutimaan hiuksiaan ja painoi silmänsä kiinni. Häntä kuitenkin häiritse se tieto että Raiden oli siinä hänen selkänsä takana eikä ollut vielä aikeissa mennä nukkumaan tai poistua. Jotenkin hän kuitenkin automaattisesti oletti että toinen jäisi yöksi jos kerta oli tänne asti vaivautunut tulemaan. Hän tunsi pienen syyllisyyden pistoksen. Olihan toinen tullut hänen taloonsa, valmistanut hänelle teetä sekä ruokaa ja tuonut mukanaan vielä juomaakin. Hän kurtisti kulmiaan ja huokaisi hiljaa.

Hetken oltuaan vielä paikoillaan hän nousi istumaan ja huitaisi hiuksensa pois kasvoiltaan. Jiro loi nopean katseen Raidenin suuntaan ja huokaisi uudelleen. Hän nousi ylös ja suoristi peittonsa astellen sitten takaisin pöydän ääreen ja istahti alas. "Olisi se kai epäkohteliasta mennä jo nukkumaan. Näithän sinä Raiden-san vaivaa siitä että tulit tänne", hän sanoi ja haki hetken aikaa kädellään katanaansa mutta se oli unohtunut futonin viereen.

"Yksi kuppi teetä ei kai olisi pahitteeksi", Jiro sanoi ja laski kätensä tyhjän kupin viereen. Hän pysyi hetken paikoillaan keräten voimia ennen kuin nousi ylös ja asteli keittiöön pistämään teeveden kiehumaan lieden päälle.

Raiden nauroi.
"Ei siis ihme, että olet kipeänä. Etkö muka ole kuullut sanontaa, ettei ole tautia mitä kunnon annos sakea ei parantaisi!" mies ilmoitti peittonsa alle käpertyneelle Jirolle. Hän kaatoi omaan teekuppiinsa sakea ja ryhtyi siemailemaan siitä samalla, kun mietti jaksaisiko ottaa itselleen futonin kaapista vai nukkuisiko mieluummin pelkästään lattialla.
Juuri nyt hän mietti tätä, kuin tämä olisi ollut Jiron kodin sijaan hänen oma kotinsa.

Ennen kuin Raiden ehti tulla minkäänlaiseen johtopäätökseen siitä, mitä hän tulisi tekemään kun Jiro oli noussut jo ylös. Hän asteli takaisin tummatukan luo ja sanoi, että olisi epäkohteliasta mennä nukkumaan kun vieras oli tullut tänne erikseen häntä varten. Mies kohautti olkiaan.
"Ei minua varten tarvitse hienostella", Raiden totesi. "Mutta olen kiitollinen seurasta, Jiro-chan, alkoi jo tulla yksinäinen olo!"

Raiden pudisti päätään ja vilkuili Jiron perään.
"Minun oli tarkoitus palvella sinua, ei toisin päin, Jiro-chan! Ja sinun pitäisi ottaa ensin lääkettä, ota sitten vasta teesi!" Mies heilutti sakepulloa, hänellä vaikutti olevan kova halu tarjoilla isännälleen sakea.

Jiro vilkaisi taakseen nähdäkseen juuri kun Raiden heilutteli sake pulloa. Hän nyrpisti nenäänsä ja käänsi katseensa eteensä muttei sanonut heti mitään. Hän pohti asiaa hiljaa mielessään. Hänen heikko olonsa vaikutti kyllä päätöksen tekoon, sillä ajatuskin siitä, että joku parantaisi olon huomisaamuksi mennessä, sai hänet pohtimaan sitä. Hän nosti teekannun liedeltä kun sen sisällä vesi kiehui ja asteli takaisin pöydän luokse laskien kannun sille tarkoitetun alustan päälle. Nuorukainen loi nopean katsahduksen sake pulloon ja lopulta kohautti olkiaan.

"Ei kai yksi lasillinen voi oloa pahemmaksikaan tehdä", hän lopulta totesi ja otti pullon omaan käteensä kaataen siitä teemukiinsa sopivan määrän. Jiro jäi katselemaan kupissa olevaa läpinäkyvää nestettä mietteliäänä ja kohotti kupin lopulta huulilleen. Vahva alkoholi haisi ikävälle mutta hän kumosi nesteen kuitenkin suuhunsa ja nielaisi. Hänen reaktionsa siihen oli lähes sama kuin viime kerrallakin.

Vahva alkoholi sai hänet yskimään hetken aikaa. Hän huokaisi ja suti hiuksiaan väsyneenä painaen hetkeksi aikaa kylmän kätensä vasten tuli kuumaa otsaansa.

Jiro totesi, ettei lasillinen voisi tehdä hänen oloaan pahemmaksi minkä mies oli valmiina allekirjoittamaan samantien.
"Totta, totta! Lasillinen ei koskaan voi olla pahaksi", mies kehotti tyytyväisenä siihen, että Jiro oli muuttanut mieltään. "Yksin on tylsää kilistellä kuppeja!"
Raiden kulautti oman sakensa kurkkuunsa Jiron vielä miettiessä, joisiko sittenkään vaarattoman näköistä juomaa. Hän itse tunsi olonsa hyväksi saatuaan hieman alkoholin mukanaan tuomaa lämpöä suoniinsa.

Jiron reaktio alkoholiin oli jälleen lähes päinvastainen kuin Raidenilla. Hän yskäisi jälleen maistaessaan alkoholin voimakkaan maun kurkussaan mutta tokeni siitä kuin mies.
"Hyvää, eikö vain?" mies totesi. "Maukasta sakea, oli yllättävän kallistakin mutta mikään ei ole tarpeeksi hyvää Jiro-chanille, eh?"
Raiden naurahti.
"Nyt saat juoda teesi ja olen varma, että olet huomenna terveenä. Ja jos et ole, keksin varmasti lisää parannuskeinoja flunssaan, kunhan vähän mietin."

Jiro katseli hetken aikaa Raidenia hiljaisena ja pudisteli päätään. "Hyvää? En ymmärrä kuinka niin monet pitävät tuosta litkusta", hän totesi paheksuen. Hän pisti muutaman teelehden kuppinsa pohjalle ennen kuin kaatoi siihen päälle kuumaa vettä ja jäi katselemaan kuppiinsa. "No toivotaan että olen huomenna paremmassa kunnossa. Tosin kuka sitä tietää..", hän sanoi ja kohotti kätensä varovasti poikki menneen käden olalle. Hän hieroi sitä hetken aikaa ja kurtisti kulmiaan. Nuorukainen lopulta kuitenkin laski kätensä kohottaakseen kupin huulilleen. Hän siemaisi teestä tyytyväisenä.

Punotus hänen kasvoillaan kuitenkin vain lisääntyi alkoholin tuoman lämpimän tunteen vuoksi ja hän tunsi olonsa ehkä hivenen paremmaksi. Toisaalta hän myös tunsi olonsa entistä väsyneemmäksi vaikka koettikin pitää itsensä hereillä. Jiro kohotti kupin uudelleen huulilleen ja joi siitä kulauksen. Hänen hyvä ryhtinsä huononi hivenen ja silmä luomensa valahtivat kiinni silloin tällöin.

Hän oli kuitenkin päättänyt pysyä hereillä ja siitä pitäisi kiinni. tee hävisi nopeasti kupista ja pian nuorukainen pyöritteli sormissaan taas tyhjää kuppia. "En pitänyt siitä että murtauduit asuntooni mutta arvostan kyllä sitä että haluisit tulla tänne vierailemaan luokseni Raiden-san", hän sanoi lopulta kohteliaana ja kohotti katseensa mieheen.

Jiro kutsui tummatukan tarjoamaa juomaa litkuksi mikä sai miehen tarttumaan pulloonsa suojellen kuin toinen olisi loukannut sitä.
"Tietenkin olet huomenna paremmassa kunnossa! Jos menet huonompaan kuntoon, saan sinut jäämään kotiin hoidettavakseni", Raiden vastasi ja iski silmää nuorukaiselle. Hän ei ollut paras hoivaamaan, mutta eiköhän hän jotain keksisi. Jiro ansaitsisikin vähän vapaata, Raiden oli kuullut että hänen työnsä osasi olla aika rankkaa.
Onneksi miehellä itsellään ei ollut samanlaisia ongelmia.

"Jiro-chan, sinähän kutsuit minut tänne", mies muistutti leikkisästi. "Miten olisin voinut jättää kutsusi huomioimatta. Ja mitä sinä oikein oletit, että minä odottaisin sinua ulkona riisipalloja, teetä ja sakea käsissäni tasapainotellen?"
Mies kohautti jälleen olkiaan. Hän ei näyttänyt enää edes panevan merkille, että häntä syytettiin jälleen murtautumisesta kaverinsa kotiin tai kuin se, että hän oli halunnut yllättää toisen, olisi ollut riittävä syy.
"Minähän halusin yllättää sinut! Ja näin onnistuin siinä parhaiten - varo vaan, saatan tehdä sen uudelleen, jos mieleni tekee."

Jiro ei tiennyt oliko onnellinen kuullessaan että Raiden oli jäämässä hoitamana häntä jos hän ei huomenna olisi työkunnossa. Olihan siinä oma viehätyksensä että oli joku seurana. Hän ei kuitenkaan sanonut asiaan mitään vaan nojasi vain päänsä kättään vasten ja tuijotti miestä koettaen keskittyä toiseen jotta pysyisi hereillä. "Niinkö tein?", hän sanoi kurtistaen kulmiaan. Ensimmäisen kerran hän oli kyllä kutsunut miehen lukokseen viettämään yön mutta tästä kerrasta he eivät olleet mitään sopineet. Toinen tuntui vetävän aivan omat johtopäätöksensä hänen sanoistaan. Hän kuitenkin siristi silmiään kun toinen uhkasi tehdä yllätyksensä uudestaan. "Mielummin et yllättäisi minua näin kun muutan uuden isäntäni luokse sillä en tiedä kuinka paljon hän arvostaisi sitä", hän sanoi. Olihan talossa kuitenkin paljon palvelijoita ja muita jotka voisivat säikähtää Raidenin yhtäkkistä ilmestymistä.

"Kuka tietää vaikka sinut pidätettäisiin murtautumisen vuoksi jos en olisi paikalla", hän pohti ääneen pieni huolen poikanen äänessään. Hän hieroi otsaansa kädellään ja painoi silmänsä kiinni. "Oletko varma että sinua ei väsytä?", hän kysyi sillä oli päättänyt että valvoisi vieraansa kanssa sillä olisihan se kaikkein kohteliainta mitä voisi tehdä.

Hän jäi tuijottamaan pöytää väsyneenä ja haukotteli makeasti. "Kylpy olisi voinut olla hyvä ajatusta", Jiro totesi yhtäkkiä mietteliäänä ja loi katseen ovien suuntaan joiden takaa löytyi peseytymistilat.

Mies nyökytteli."Nyt on liian myöhäistä vetää sanojaan takaisin!" hän ilmoitti iloisesti vaikka tiesi tulkinneensa toisen sanoja hieman liian vapaasti. "Ja uusi isäntäsi varmasti osaisi arvostaa sitä. Hän on huumorimiehiä ja ymmärtää kyllä."
Eihän Raiden tuntenut miestä henkilökohtaisesti tai edes tavannut mutta hänellä oli tarkat korvat ja hän tunsi miehen maineen paremmin kuin hyvin. Minamoto no Ryosuke kuulosti sellaiselta mieheltä, johon törmäämistä hän ei olisi missään nimessä pannut pahakseen. He löytäisivät varmasti jotain yhteistä puhuttavaa vaikka toinen olikin ylhäinen herra ja toinen koditon maankiertäjä.

"Minun pidätettäisiin vain, jos he saisivat minut kiinni~ älä siis stressaa, Jiro-chan! Minä osaan olla näkymätön sitä halutessani", Raiden totesi kepeästi. Hän ei näyttänyt miettivän kiinnijäämistä sen kummemmin. "Ja ei, enpä oikeastaan ole väsynyt."

Jiron ehdotus kuulosti.. mukavalta. Kun oli kipeänä, lämmin vesi varmaan kuulosti hyvältä ajatukselta.
"Meidän pitäisi joskus käydä kylpylässä - pieni pesusoikko ei ole samaa, kuin kunnon kylpylä", mies sanoi. "Mutta voimme me nytkin käydä, jos haluat."
Raiden virnisti tyyytyväisenä, kunnon kylpy olisi paikallaan, mutta täytyisi tyytyä siihen, mitä oli. Hän ei uskonut, että Jiron kylpytilat olivat mitenkään suuret. Todellisuudessa Jiro ei ollut tainnut kutsua miestä kanssaan kylpyyn vaikka hän olikin sen niin mennyt ymmärtämään.

"Me?", Jiro totesi kysyvästi ja käänsi katseensa Raideniin. Hän tuijotti toista hetken aikaa hämmentyneenä ja loi sitten uudelleen katseen ovien suuntaan. "Jos käyn peseytymässä niin teen sen mielelläni yksin. En tarvitse apua siellä. Lisäksi en käy kylpylöissä. Ne ovat liian julkisia paikkoja", hän sanoi ja kohautti harteitaan. Hän laski kätensä tynkänsä päälle hetkeksi aikaa. Hän ei menisi minnekään missä täytyisi olla ilman vaatteita näkyvillä sillä hän halusi pitää kätensä poissa näkyvistä. Hän jäi kuitenkin taas tuijottelemaan hiljaisena pesutiloja kohden pohtien mitä kaikkea siellä mahtoi olla valmiita. Jos hän oikein muisti niin vain vesi täytyisi lämmittää jotta pääsisi peseytymään. Yleensä niin helppo tehtävä tuntui kuitenkin nyt aivan liian raskaalta eikä hän jaksanut liikahtaa paikoiltaan.

Nuorukainen veti kädellä vaatteita paremmin ylleen ja juoksutti sen jälkeen käden hiustensa lävitse. Hän jäi sitten vasta pohtimaan mitä oli kuullut. "Tunnetko uuden isäntäni?", hän uteli. Tosiaan tajuten sanojensa jälkeen vasta että moni tuntui tietävän miehen näillä seuduin. Jiro kaatoi kuppiinsa lämmintä vettä teekannusta ja kohotti sen huulilleen antaen kuitenkin hetken aikaa teen lehtien liueta makua veteen ennen kuin vei sen huulilleen.

"Minamoto-san on paljon mieluisampi isäntä. Hän jopa tunsi Kita-sanin", Jiro puhui lähinnä itsekseen ja laski tee kupin pöydälle jääden tuijottelemaan sitä. "Hän on hyvä mies..", hän lisäsi lähestulkoon mutisten katse tiiviisti kupissa ja siellä olevissa teelehdissä.

"Mitääh? Luuletko, että minä tuijottaisin sinua, Jiro-chan?" Raiden kysyi. "Tietenkin minua kiinnostaa nähdä sinut ilman kimonoa, heh, mutta mitä minä sille voin, että olen utelias mies?" Hän tosiaan oli kiinnostunut näkemään lyhyen nuorukaisen kädentyngän.
"Ja kylpylät ovat viihtyisiä paikkoja, en ymmärrä, mikset viihdy niissä", mies jatkoi ja tarkasteli Jiroa katseellaan. Keskustelukumppani ei sanoistaan huolimatta noussut ylös laittamaan vettä eikä Raiden tekisi sitä hänen puolestaan, jollei hän pyytäisi.
Mitä hauskaa siinä olisi, jos hän ei voisi hieman kiusoitella Jiroa pyytämällä tätä antamaan pienen maksun palveluksesta.

Raiden katsoi Jiroon huulillaan vino hymy.
"Vaikka olenkin hurmaava nuorukainen, jonka seurassa kuka tahansa haluaisi viettää iltaa, en silti ole mikään korkea herra", mies totesi ja raapi paksua hiuskuontaloaan. "Mutta olen kuullut hänestä paljonkin juttua. Et uskoisikaan, mitä kaikkea hänestä kerrotaan! Suurin osa tietenkin on valhetta."
Tai mistä Raiden sen tiesi. Saattoihan olla totta, että mies piti synkkiä orgioita shintotemppelillä kummallisen isoisänsä katsellessa toimitusta puoliummistettujen silmäluomiensa alta.
"Luotan arvostelukykyysi", mies sanoi. "Ja minä sanoisin, että hän on erittäin hyvä mies sen perusteella, millaisia juttuja olen kuullut." Ehkä Jiro pääsisi osaksi niitä orgioita.

Jiro kurtisti kulmiaan ja tuijotti Raidenia. "Miksi ihmeessä haluaisit nähdä minut ilman kimonoani?", hän kysyi kummastuneena ajatuksesta. Lukuun ottamatta hänen kättään hän oli aivan normaali nuori mies siinä missä kuka tahansa muukin. Eikä hän voinut käsittää että jotakuta kiinnostaisi hänen katkennut kätensä. Hän tyytyi vain siemailemaan mukavan lämmintä nestettä ja räpyttelemään silmiään jotta pysyisi virkeänä. Hän kohautti harteitaan seuraaville sanoille. Hän harvoin liikkui kaupungilla niin että olisi jäänyt kuuntelemaan juoruja sekä huhuja joita ihmisistä liikkui. Hän arveli että hänestäkin liikkui niitä tarpeeksi mutta ei varsinaisesti välittänyt mitä hänestä puhuttiin. Hän oli kiinnostuneempi tietämään totuuden ihmisistä ympärillään. Minamoto-sanista hänellä ei ollut mitään muuta kuin erittäin hyvä kuva viime tapaamisen tiimoilta sekä myös sen vuoksi mitä oli toista aikaisemmin tavannut. Hän hymyili kevyesti itsekseen jääden katselemaan hetkeksi teekuppiaan.

Hän joi sitten teensä loppuun ja nousi ylös. Päämäärätietoisesti nuorukainen suuntasi askeleensa kohti peseytymistiloja. Hän avasi oven ja asteli sitten valmiiksi täytetyn pesupaljun luokse. Jiro aloitti tulen sen alle jotta vesi lämpiäisi ja jäi hetkeksi aikaa seuraileman liekkien leikkejä. Hän käytti mahdollisuuden myös lämmitellä itseään sillä jostakin syystä, varmasti kuumeesta johtuen, hänellä oli kaiken aikaa kylmä. Jiro tiesi että hänen tosiaan varmaankin kannattaisi suunnitella huomisen työpäivän perumista.

Hän unohtuikin ajatuksissaan tuijottelemaan rätiseviä liekkejä.

Raiden iski silmää Jirolle.
"Miksiköhän?" hän totesi leikkisästi. "Eikö alastomuus yhdistä ihmisiä?" Nyt hän selitti läpiä päähänsä, sanoi sen mitä sylki suuhun toi ajattelematta lainkaan, mitä sanoi. Hän kuitenkin olisi pitänyt sitä kiinnostavana, Jiron kuvottavan tai kenties vähemmän kuvottavan, kädentyngän näkemistä. Yksikätiset miehet eivät olleet mikään suuri harvinaisuus edes näin rauhanaikaan, mutta Raiden ei ollut päässyt näkemään yhdenkään kädentynkää läheltä.

Raiden ei lähtenyt heti Jiron perään, sillä hän odotti, että nuorukainen palaisi hetkessä. Raiden kulautti kurkustaan toisen kupillisen sakea mutta Jiroa ei vieläkään kuulunut, joten hän nousi ylös ja maleksi samaan suuntaan, mihin silkkihiuksinen oli mennyt.
Hän löysi Jiron tuijottamasta liekkejä.
"Eh, pyörryitkö tänne vai ajattelitko jättää minut ryyppäämään yksin?" mies kysyi. Jiro näytti liekkien valossa entistä huonokuntoisemmalta. Siitä ei ollut enää mitään epäilystäkään, etteikö lyhyempi mies jättäisi työnsä huomenna väliin. "Tarvitsetko apua?"