Murtovaras teetä keittämässä

Jiro havahtui unisesta olotilastaan kun Raiden asteli huoneen puolelle. Hän käänsi päätään hivenen niin että näki miehen ja jäi katselemaan toista hetkeksi aikaa hiljaisena. Hän mietti sitten hetken ennen kuin nyökäytti päätään. "En minä pahakseni pistäisi vielä kupillista teetä", hän totesi käheällä äänellä ja sipaisi otsaansa. Hän saattoi olla lähestulkoon varma että huomenna olo olisi jo paljon parempi. Hän odottikin sitä että pääsisi takaisin töihin sillä hän tunsi olonsa jo hivenen levottomaksi. Koko päivä sängyssä ei ollut ollenkaan hyväksi hänelle. Hän liikahti kevyesti ja saikin itsensä istumaan. Hän veti peiton paremmin ylleen ja jäi hetkeksi aikaa katselemaan Raidenia hiljaisena.

Hän pohti tovin miksiköhän toinen tosiaan oli jäänyt hänen luokseen. Olisikohan hän tehnyt saman jos tilanne olisi ollut toisin päin? Toki sellainen skenaario oli melko hullu sillä Raidenilla ei ollut omaa asuntoa ja kaikenlisäksi jos olisi, niin hän ei olisi koskaan murtautunut sinne. Hän kohautti olkiaan vain itsekseen ja jäi taas hetkeksi aikaa katselemaan hiljaisena toista miestä ennen kuin antoi silmiensä painua kiinni.

"Luultavammin huomenna pärjään jo paljon paremmin yksiksenikin", hän sanoi ääneen. Jiro ei pitänyt siitä että joutui tukeutumaan toisen ihmisen apuun näin paljon. Eihän hän varsinaisesti edes tuntenut Raidenia. Mies oli kuitenkin osoittanut olevansa kunniakas koska eihän toinen ollut missään pahoissa aikeissa täällä vaan tuntui vilpittömästi haluavan auttaa mitä nyt kiusoittelikin häntä usein.

Jiro suostui teekupilliseen eikä Raiden viitsinyt ehdottaa uudelleen sakea koska tiesi, ettei hänen isäntänsä siitä innostuisi. Seuraavaksi nuorukainen lausui puolestaan sanat, joista mies ei innostunut - hän oli alkanut jo tottua nukkumaan täällä.

Raiden mutristi huuliaan ja raapi sänkistä leukaansa.
"Eeen nyt tiedä, Jiro-chan - yritätkö vain ajaa minut pois vai kuvitteletko tosiaan olevasi huomenna kunnossa", mies sanoi. "Ja sinä voisit kaivata omaa teenkeittäjää kun tulet myöhään illalla kotiin etkä yskältäsi jaksaisi sitä tehdä - ja sitä varten minä voin odottaa täällä illalla ja keittää teesi sinulle."
Mies hymyili vinosti.
"Ihan kuten äiti tekisi."

Mies katosi jälleen hetkeksi ja palasi teekupit mukanaan. Hän haukotteli makeasti.
"Mutta teen jälkeet käyt nukkumaan, tuskin enää saat pidettyä silmiäsi auki!" Raiden kiusoitteli nuorempaansa ja siemaili omaa teetään. Rauhallinen elämä oli yllättävän uuvuttavaa vaikkei hän oikeastaan ollut tehnyt mitään. Hän oli tottuneempi juomaan sakea myöhään yöhön ja löytämään itsensä milloin mistäkin ja kenenkin luota.

((wtf edellinen viestini - missä ihmeen Markis huuruissa minä olen kirjoittanut sen))

//Kuis? :DD//


Jiro kohotti katseensa Raideniin ja jäi hivenen hämmentyneenä katselemaan miestä hetkeksi. Hän ei ymmärtänyt kuinka toisella oli niin kova tahto jäädä tänne. Hän kohautti olkiaan hivenen ja laski katseensa käteensä hetkeksi aikaa. "En minä sinua pois häädä. Jos haluat jäädä niin ei kai siitä mitään haittaakaan ole”, hän totesi lopulta. Olisihan se mukava tulla kotiin jossa olisi jo joku sekä huominen työpäivä tulisi olemaan uuvuttava jos kuume nousisi. Hän sipaisi vapaana olevia hiuksiaan ja kallisti päätään sivulle kevyesti taivutellen niskojaan. Hän jäi sitten pohtimaan miehen sanoja. "En tosin tiedä miten äiti toimisi. Itselläni ei ole minkäänlaista kokemusta äideistä", hän sanoi hiljaa lähinnä itsekseen. Jiro uppoutuikin niin syvälle ajatuksiinsa ja säpsähti kun toinen ilmestyi siihen takaisin teekuppien kanssa. Hän otti kuppinsa vastaan ja kohotti sen huulilleen nauttien siitä kuinka juoma lämmitti.

Toisen kiusoittelut eivät tällä hetkellä saaneet kummempaa reaktiota sillä hän oli aivan liian väsynyt sanoakseen mitään takaisin. Jiro haukotteli ja nosti kupin taas huulilleen. "Taidat olla oikeassa", hän mutisi vain hiljaa. Hän hörppi teetään hiljaisena ja katseli Raidenia uneliain silmin. Väsymyksen mukana tullut kylmyys sai Raidenin näyttämään houkuttelevan lämpimältä. Hän kuitenkin käänsi katseensa pois ja kevyt puna levisi valkoisille poskille. Olivathan moiset ajatukset hänen mielestään melko sopimattomia.

Hän keskittyikin teen juontiin hiljaisena ja antoi silmiensä aina välillä valua kiinni.

((Kirjoitin Markisin puhetyylin))

Jiro alkoi olla niin väsyneessä tilassa, ettei kiusoittelu enää toiminut häneen. Pitäisi yrittää huomenaamuna uudelleen jos vaikka kävisi silloin parempi tuuri tämän suhteen. Tosin, vaikka Raiden tiesi, ettei uhri enää vastaisi toivotulla tavalla, hän silti tuskin lopettaisi kiusoittelua edes tältä illalta.

Raiden hörppi teetään ja tarkkaili samalla sivusilmällä Jiroa. Hän ei osannut lukea pojan ajatuksia mutta pääsi arvauksissaan yllättävän lähelle nähdessään, kuinka kalpeille poskille syttyi pieni punastus. Mies nuolaisi huuliaan.
"Näytän aika lämpimältä, vai? Haluat minut taas viereesi lämmittämään! Kuinka julma hyväksikäyttäjä oletkaan, Jiro-chan", mies kiusoitteli ja kulautti teensä loppuun. "Minä olen valmis hyväksikäytettäväksi vaikka samantien."
Mies kellahti selälleen lattialle ja raapi takkuisia hiuksiaan. Jiro ainakin näytti siltä, että nukahtaisi hetkellä millä hyvänsä. Raiden voisi jättää teekupit viemättä pieneen keittiöön ja käydä nukkumaan pojan kanssa vaikka samantien. Jiro tosin saattoi olla niitä, joka halusi että tavarat olivat paikallaan.

//Aah aivan : D //

Jiro hymähti hiljaa toisen sanoille kun Raiden tuntui pääsevän hänen ajatustensa perään. Hän ei kuitenkaan sanonut mitään vain loi vain nopean katseen sivulleen ja sipaisi hiuksiaan. "En minä sinua käytä hyväkseni. Saathan sinä minustakin lämpöä", hän mutisi hiljaa. Hän jäi sitten hetkeksi aikaa katselemaan jo selälleen kellahtanutta miestä ja kallisti päätään hivenen. Hän haukotteli ja loi katseen kahteen kuppiin jotka pistivät hänen silmiinsä. Nuorukainen kurtisti kulmiaan ja sipaisi hiuksiaan. Hän kurkotti sitten kupit ja pisti ne siististi päällekkäin. Hän siirsi ne hivenen kauemmas pedistä ennen kuin loi katseen Raideniin. Varovasti hän asettui kyljelleen kasvot kohti toista ja hymyili pienesti. Pian hymy oli kuitenkin poissa ja varovasti hän liikahti lähemmäs.

Hän veti peiton ylleen ja haukotteli makeasti. Hänen silmänsä valuivat kiinni lähestulkoon automaattisesti ja hän räpytteli niitä hetken aikaa. Lopulta Jiro luovutti ja sulki silmänsä. Hänellä ei kestänyt muutamaa sekuntia kauempaa ennen kuin hän oli syvässä ja rauhallisessa unessa. Vasta unissaan nuorukainen kaivautui lähemmäs toista ja ynisi hiljaa.

"Mmmh...", kuului punaisten huulten välistä.

Kuten Raiden oli osannut arvata, Jiro ei kestänyt hänen vaivihkaista epäsiisteyttään vaan pinosi teekupit siistiksi pinoksi koska ei jaksanut kantaa niitä keittiöön ja oli liian kohtelias sanoakseen asiasta Raidenille.
Raiden jätti reagoimatta asiaan ja silitteli sen sijaan Raijua.
Jiro siirtyi pian hänen viereensä lepäilemään, sievät kasvot käännettiin mieheen päin ja hän pystyi haistamaan nuorukaisen suloisen tuoksun. Hän hengitti keuhkonsa täyteen sitä ja hymyili laiskasti.
Jiro liikahti lähemmäs ja Raiden teki samoin.

"Öitä", mies sanoi. Jiro tuli yhä lähemmäs ollen lopulta aivan kiinni hänessä mikä sai vinon hymyn halkomaan miehen kasvoja. "Olen kylpenyt niin paljon liassa ettei tavallinen flunssa taida enää tulla."
Hän silitti Jiron poskea ennen kuin nukahti.

Jos Jiro ei aikonut herättää miestä, hän epäilemättä nukkuisi pitkälle päivään

Jiro heräsi aamun sarastaessa ikkunoiden läpi pieneen tilaan. Hän räpytteli silmiään hetken aikaa ja tunsi olonsa jo paremmaksi. Hän tiesi heti silmänsä avattuaan että tänään hän voisi jo hyvin lähteä töihin. Hän haukotteli ja kohotti kätensä hieromaan kasvojaan mutta jonkin oli hänen tiellään. Hän kohotti katseensa katsomaan Raidenia ja huomasi kuinka lähellä toista oli. Hämmennys ja nolostus saivat punan leviämään nuorukaisen kasvoille ja hän pudisti päätään nopeasti. Mitä hölmöjä ajatuksia hänen päässään poukkoilikaan. Hän nousi istumaan ja nousi varovasti seisomaan. Hänen matkansa kuitenkin pysähtyi kun hän joutui yskimään. Yskä ehkä oli yhtä paha kuin eilen ja ääni oli muuttunut käheäksi mutta olo oli silti kohtalainen. Hän poimi kupit lattialta ja suuntasi askeleensa keittiöön.

Sillä aikaa kun tee kiehui, hän kävi vaihtamassa ylleen kimononsa. Hän sitoi viimeisenä katanan lantiolleen ja pisti hiuksensa siistille poninhännälle. Jiro suuntasi askeleensa keittiöön ja avasi kaapit vain huomatakseen, ettei niistä löytynyt mitään aamupalaksi kelpaavaa. Hän huokaisi kevyesti ja kaatoi itselleen kupillisen teetä tyytyen vain hörppimään sen jotta saisi yskänsä sekä kurkkukipunsa taltutettua.

Nopea katse ulos vahvisti että olisi aika lähteä. Hän loi katseen Raideniin ja asteli pedin vierelle. Nuorukainen laski kätensä miehen olalle. "Lähden töihin", hän ilmoitti kohteliaaseen sävyyn. Ehkä hän jättäisi muutaman kolikon toiselle jos mies halusi jäädä hänen luokseen, voisi toinen saman tien käydä ostamassa jotakin ruoka-aineksia kaapin pohjalle.

Se, että keittiön kaapit ammottivat tyhjyyttään oli luonnollisesti Raidenin ansiota. Mies oli onnistunut ajattelemattomasti käyttää kaiken löytämänsä ruuan eikä ollut tullut edes ajatelleeksi, että hän voisi täyttää nuo kaapit uudelleen.

Koko sen ajan, mitä Jiro hääri keittiössä Raiden nukkui. Jossain vaiheessa hän oli tiedostavinaan, että Jiro oli noussut muttei jaksanut itse tehdä mitään sen eteen, että nousisi itse. Hän havahtui jälleen horroksestaan tuntiessaan Jiron käden olallaan. Mies raotti silmiään ja huomasi, että vielä eilen keuhkojaan pihalle yskinyt nuorukainen oli omasta mielestään tänään työkunnossa.
"Leiki kiltisti muiden lasten kanssa", mies kehotti. Hän ummisti silmänsä päättäen kuitenkin yrittää nousta pian, eihän hän voisi käyttää koko päivää Jiron kotona nukkumiseen.
"Minäkin nousen ihan kohta."

Raiden nousi todellisuudessa vasta, kun päivä oli edennyt pitkälle yli puolenpäivän. Jiro oli jättänyt hänelle rahaa, tuskin siihen että mies saisi itselleen ruokaa vaan jotta hän ostaisi ruokaa heille kummallekin.
Ennen ruokaostoksille menoa mies kuitenkin katosi jälleen omille teilleen, hieman huonompimaineiselle teehuoneelle hankkimaan pitkästä aikaa mustan silmän mutta sai sentään sakea seurassa, joka suostui ottamaan santsikupillisen santsikupillisen.

Raiden palasi vasta illasta hienoisesti alkoholilta tuoksuen, tuoden kuitenkin mukanaan täytettä tyhjään ruokakaappiin.
Yllätyksekseen hän huomasi Jiron tulleen jo kotiin.
"Jiro-chan! Oletin, että palaisit vasta myöhemmin!"

Jiro jätti ruokia varten kolikoita pöydälle ennen kuin suuntasi askeleensa ulos.

Hänen työpäivänsä ei mennyt lainkaan niin putkeen kuin hän olisi saattanut toivoa. Nuorukaisen kuume alkoi kohota jo aamupäivästä mutta päätös pysyä töissä oli tehty ja hän aikoi myös hoitaa päivän loppuun. Jiron keskittyminen oli kuitenkin melko huono ja lopulta se oli koitua kohtalokkaaksi. Hänen erheensä tuli kesken hyökkäyksen kun he olivat matkalla päivälliselle. Onneksi uusi henkivartija oli jo paikalla ja otti ohjat omiin käsiinsä. Hän kuitenkin sai yhdestä katanasta iskun terveeseen käteensä. Hyökkäyksen loputtua ja heidän palattua takaisin Sato Kyon luokse hän sai kuulla erheestään. Hänen työ urakkansa oli muutenkin lopuillaan ja uusi henkivartija oli osoittanut olevansa tarpeeksi hyvä joten hän sai luvan lähteä jo, sillä tuskin nuorukainen hetkeen pystyisi taistelemaan kenenkään puolesta.

Niinpä huomattavan aikaisin Jiro suuntasi kohti kotia kädessään pussillinen rahaa jossa oli hänen loppu palkkansa. Hänen olonsa oli kuumeesta ja kivusta huolimatta helpottunut. Hänen ei tarvitsisi enää mennä suojelemaan Sato-sania vaan hän voisi pitää muutaman päivän loman jotta parantuisi ja sitten astelisi Minamoto-saman luokse. Hän oli pian jo koti oven edessä ja avasi sen. Jiro jäi hetkeksi katselemaan tyhjää tilaa. Hän loi katseen pöydälle johon oli jättänyt rahat ja kurtisti kulmiaan. Hetken hän pohti olikohan Raiden tulossa takaisin mutta nuorukainen kuitenkin pudisti vain päätään.

Hän asteli vaihtamaan ylleen yukatabiran ja viikkasi kimononsa siististi kaappiin. Hän huokaisi sitten hiljaa ja istahti alas luoden katseen haavaan jota peitti sideharso. Hänen täytyisi saada sidottua se pian puhtaaseen mutta tuskin onnistuisi siinä vain saman käden avulla. Jiro kohotti katseensa kun kuuli ääniä oven edestä ja yski hetken aikaa käteensä kietoen kankaan paremmin ympärilleen. Hän nyrpisti nenäänsä kun alkoholin haju tunkeutui asuntoon. Hetken aikaa hän katseli Raidenia hiljaisena. "Mitä ihmettä silmällesi on tapahtunut?", hän kysyi ennen kuin toinen ehti kysyä mitään hänen kunnostaan mikä oli varmaankin aika läpinäkyvä. Jiron posket punoittivat ja silmät olivat sumeat. Sen lisäksi paha yskä oli palannut.

Jiro ei näyttänyt olevan hyvässä kunnossa. Raiden pani ensimmäisenä merkille haavoittuneen käden ja seuraavaksi kuumeesta punoittavat posket ja sairaudesta sumeat silmät. Hän ei kuitenkaan ehtinyt sanoa mitään, ennen kuin Jiro pani merkille hänen mustan silmänsä.
"Mistä nyt yleensä mustia silmiä saadaan, Jiro-chan", mies totesi. Hän oli onnistunut tappelemaan teehuoneella mutta näytti siltä, että Jiro oli ollut huomattavasti vaarallisemmassa tilanteessa kuin hän.

Raiden heitti mukanaan tuomat ruuat epäsiistiksi kasaksi keittiöön.
"Näyttää kuitenkin siltä, että minä en ollut tänään se, jolla oli jännä päivä, mm?" mies kysyi. Hän ei ollut tarpeeksi humalassa jättääkseen tällaiset asiat huomiotta, oikeastaan omasta mielestään hän oli lähes selvänä vaikka haisi siltä, kuin olisi uinut sakessa. "Näyttää siltä, että kaipaat huomennakin minua jäämään yökylään. Mites työsi?"

Raiden istui alas ja raapi piippunsa kannalla takkuista hiuskuontaloaan. Mies sytytti hetken kuluttua piippunsa ja rapsutteli Raijua.
"Kaipaatko jonkun vaihtamaan siteesi, Jiro-chan? Tuskin se onnistuu yksikätiseltä."
Oli varmasti hankalaa kun kumpikin käsi oli käyttökelvoton. Jiro ei tosiaankaan tainnut pärjätä muutamana seuraavana päivänä yksinään.Toivottavasti haava edes oli pelkkä nirhaisu josta parantuisi pian. Raiden ei kuitenkaan halunnut huomata jääneensä jonkinlaiseksi aviomieheksi, se olisi liikaa sitoutumista hänen makuunsa ainakin vielä.

Jiro hymähti hiljaa kun toinen ihmetteli hänen kysymystään. Olihan se melko helppo arvella kun toinen haisi alkoholille. Hän nyrpisti nenäänsä hivenen. "Haiset sille että olisit käynyt uimassa sakessa ennemmin kuin juonut sitä Raiden-san", hän sanoi ja katseli toista hetken aikaa. Hän loi katseen ruokiin ja meinasi nousta ylös laittamaan niitä paikoilleen mutta ei lopulta jaksanut heti nousta ylös. "Olet vapaa jäämään tänne mutta pärjään kyllä yksinkin", hän sanoi. Se ei ehkä ollut aivan totta. Hän tarvitsisi jonkun vaihtamaan siteensä mutta tuttu vanha rouva naapuri talossa auttaisi häntä myös varmaan. Hän ei myöskään halunnut että toinen tuntisi olonsa nurkkaan ahdetuksi ja pakotetuksi jäämään. Kyllä hän pärjäsi yksinkin. Hän laski katseensa pois ja huokaisi hiljaa. "Minun ei enää tarvitse mennä töihin. Ei ainakaan ennen kuin olen parantunut ja pääsen Minamoto-saman palvelukseen", hän kertoi. Jiro sipaisi hiuksiaan ja ynähti hiljaa kun käsi säteili kivusta.

Hän oli onneksi saanut vain pienen naarmun mutta ensimmäinen päivä olisi silti pahin. Jiro loi katseen käteensä ja sitten Raideniin. Hän kohautti olkiaan. "Kaipa voisit vaihtaa sen jos siitä ei ole liikaa vaivaa", hän sanoi. Nuorukainen ei pitänyt laisinkaan siitä, ettei pystynyt yksin tekemään kaikkea. Hän piti itsenäisyydestään ja hetken hairahduksen vuoksi se ei hetkeen ollut mahdollista.

Jiro kohotti sitten katseensa takaisin Raideniin. "Eikö sinun pitäisi ensin pitää huoli tuosta silmästäsi. Siihen pitäisi varman pistää jotakin viileää", hän totesi ja katseli miestä hetken aikaa silmiin. Hän kohotti kuitenkin kätensä hieromaan otsaansa hetkeksi aikaa. Hän painoi silmänsä kiinni ja laski käden suunsa eteen joutuessaan yskimään.

Raiden hymyili vinosti Jiron kommentille hänen saken löyhkästään.
"Oi Jiro-chan, mistä sinä tiedät, mitä minä teehuoneella teen?" mies sanoi leikkisästi vaikka sakessa uiminen ei kuulunutkaan hänen tapohinsa. Jiron kohtelias vale ei mennyt mieheltä ohi mutta hänessä oli tarpeeksi miestä tarjoutuakseen jäämään. Pian hän huomaisi ryhtyneensä Jiron hoitajaksi - tosin minkäänlaiseksi vaimoksi Raidenista tuskin olisi niin kasvojen kuin kokkaustaitojen puolesta, nuorukainen täytti nämä kriteerit huomattavasti paremmin.
"Vai niin", mies vastasi. "Sittenhän sinä joudut kestämään minua päivittäin kunnes työsi alkavat, Jiro-chan~!"
Raiden kohotti kulmiaan. Miten hänen kaltaisensa ajattelematon mies saattoi pärjätä näin hyvin elämässään jos Jiron kaltainen vastullinen nuorukainen onnistui ensin hankkimaan korkean kuumeen ja sen jälkeen saamaan väliaikaisesti invalidisoivan haavan käteensä.

Raiden naurahti.
"Enköhän minä pysty auttamaan hommassa, minkä Raijukin osaisi hoitaa halutessaan", mies sanoi tajuamatta, että Jiro tunteet olivat lähes samanlaisia kuin hänellä. Raiden halusi pärjätä yksinään - niin Jirokin - tosin heidän syynsä olivat epäilemättä täysin erilaiset.

"Se on ihan kunnossa, älä siitä huolehdi", mies totesi vaikka mustelma sykkikin kivusta yhä. Lievä humala kuitenkin esti häntä tuntemasta suurta kipua. "Näytämme varmasti komeilta yhdessä, toinen silmä mustana, toinen ainoa käsi paketissa", mies sanoi naureskellen ja ryhtyi vaihtamaan Jiron kääreitä. Hän ei ollut mikään lääkäri mutta osasi sentään sitoa haavan tukevasti.

Jiro katseli hetken aikaa Raidenia hiljaisena mutta lopulta vain ojensi kättään hivenen eteenpäin ja antoi miehen alkaa käärimään harsoa haavan päältä. Hän antoi toisen sitoa haavan uuteen harsoon ja jäi katselemaan kättään hetkeksi aikaa. "Kiitos", hän lopulta mutisi ja nyökäytti päätään kevyesti. Nuorukainen ei kommentoinut mitään siihen että toinen oli puhunut jäävänsä hänen luokseen siihen asti kunnes hän menisi töihin. Jos totta puhuttiin niin ei hän varsinaisesti inhonnutkaan Raidenin seuraa. Oli mukavaa ettei tarvinnut olla yksin ajatuksiensa kanssa. Jiro loi sitten katseen keittiön suuntaan jossa ostokset yhä odottivat purkamista.

"Jos aiot jäädä tänne niin sinun pitäisi varmaankin mennä peseytymään. Tuntuu että humallun pelkästä saken hajusta", hän sanoi nenäänsä nyrpistäen. Hyvällä tuurilla pesuhuoneessa voisi olla vielä eilisen kylvyn jäljiltä lämmintä vettä. Hän nousi sen jälkeen päättäväisesti ylös ja asteli kaivelemaan ostoksia katsoen mitä kaikkea toinen oli ostanut. Raiden oli ostanut hyvän määrän ruoka-aineksia millä ainakin pärjäisi muutaman päivän. Varovasti hän asetteli tavaroita paikoilleen.

Hän pisti sen jälkeen tee vettä keittymään kun oli saanut kaiken paikoilleen ja nojautui vasten keittiön seinää. Jiro painoi silmänsä hetkeksi aikaa kiinni ja veti kätensä läpi aukinaisten hiustensa. Hän toivoi että huomisen jälkeen olo alkaisi helpottua sillä muuten hänen täytyisi varmaankin etsiä lääkäri ja se maksaisi maltaita. Toki Minamoto-sama varmaankin auttaisi häntä mutta hän ei kuitenkaan heti halunnut alkaa pyytelemään palveluksia.

Hän lisäsi teenlehtiä veteen ja jäi hiljaisena tuijottamaan kun vesi kiehui.

Nähtyään Jiron haavan mies saattoi rauhoittua, kyseessä tosiaan oli pelkkä pintahaava vaikkei kyseessä ollutkaan mikään naarmu, se Jiron elämästä olisikin puuttunut, jos hän olisi menettänyt toisen kätensä. Mies oli kuullut kyllä joskus villejä tarinoita samuraista, jotka eivät tarvinneet käsiä taistellakseen, mutta tuskin elämä silloinkaan helppoa olisi.
Parempi, jos nuorukainen saisi pitää kätensä.

Raiden mutristi huuliaan Jiron kehottaessa häntä kylpyyn. Mies haistoi vaatteitaan, jolle oli kaatunut muutama tilkka (kupillinen) sakea - ei kai hän nyt niin voimakkaasti haissut? Jiron hienosteluja jälleen.
"Tuskinpa se auttaa, vaatteet haisevat enemmän kuin minä", Raiden sanoi, hän ei kantanut useampaa vaatekertaa mukanaan. Jiro oli jo kerennyt nousta ulos järjestelemään Raidenin ostoksia eikä ainakaan valittanut, että hän olisi ostanut kaikkea väärää kuten mies oli tavallaan odottanut - positiivinen yllätys että jäkätys jäi kuulematta.

Raiden huokaisi ja vetäisi päällimmäisen vaatekerroksen päältään. Jiro näytti siltä, että kaipaisi ammattilaista katsomana vointiaan eikä Raidenin epämääräistä tai vähemmän epämääräistä hoitoa. Ehkä mies yrittäisi olla tänään kiltisti.
Alusvaatteissaan mies asteli keittiöön.
"Mikset pyydä sitä uutta mestariasi lainaamaan rahaa lääkäriin - ja hänellä nyt varmaan on oma lääkärikin", mies totesi ja harppoi kylpyhuoneeseen lämmittämään vettä itselleen. Tällä kertaa Jiro tuskin suostuisi kylpemään hänen kanssaan ja muutenkin, nuorukaisenkaan jäljiltä vesi tuskin olisi täysin puhdasta jos hän halusi pestä haavansa samalla.

Jiro loi katseen Raidenin vaatteisiin ja pysyi hetken aikaa hiljaisena. Hän pohtiva katseensa meni kaappiin josta löytyisi kyllä toiselle varmaankin sopiva yukatabira. Totuus kuitenkin oli että katanan sekä muutaman muun muistoesineen lisäksi se oli niitä harvoja asioita joita Itsuki oli jättänyt jälkeensä. Vaikka vaatekappaleesta oli edesmenneen miehen tuoksu jo kauan sitten kadonnut, oli se silti ollut vaate johon hän silloin tällöin kietoutui. Varsinkin silloin kun maailma tuntui synkältä paikalta. Hän asteli kaapille kerättyään voimansa ja loi nopean katseen Raideniin. Nuorukainen kurtisti kulmiaan. "En halua heti olla hänelle velkaa ja palveluksen vailla. Jos oloni ei huomisen mennessä parane niin sitten voin pohtia asiaa uudestaan", hän totesi vain suoraan jättämättä tilaa vastaväitteille.

Hän avasi kaapin ja jäi hetkesi aikaa tuijottamaan siististi viikattua vaatekappaletta. Yukatabira oli sammalenvihreä ja hivenen paksumpaa kangasta ja siihen kuului musta vyö. Hän nosti sen käsiinsä ja meinsa pistää vaatteen takaisin kaappiin mutta loi katseen kylpyhuoneen suuntaan. Hän oli varma että Raiden pitäisi sitä vain täällä ja sen jälkeen hän voisi pestä sen ja viikata vaatteen takaisin kaappiin turvaan. Jiro huokaisi ja nyökäytti päätään kevyesti itsekseen.

"Jos haluat lainata niin..", hän sanoi ja asteli pesuhuoneen ovelle. Hän piti yukatabiraa varovasti käsissään. "Voit lainata tätä kunnes omat vaatteesi ovat puhtaat", hän totesi ja hivenen epäröiden ojensi viikattua vaatetta kohti Raidenia. Nuorukainen kuitenkin laski sen hylylle ja asteli sitten takaisin huoneen puolelle. Hän istahti alas uupuneena ja jäi hieromaan niskojaan hetkeksi aikaa. Lopulta käteen kuitenkin kivisti liikaa ja hän tyytyi vain istumaan paikoillaan ja tuijottamaan hiljaa eteensä. Jiro pohti pitäisikö hänen alkaa laittaa ruokaa mutta ei saanut itseään liikkumaan mihinkään.

Raiden lämmitti itselleen vettä vihellellen huolettomasti kuunnellen samalla Jiron lopullisia ilmoituksia siitä, kuinka hän ei halunnut olla uudelle isännälleen heti velkaa. Raidenin mietteet olivat kuitenkin hieman muualla, hän voisi viettää vaikka koko päivän alusvaatteisillaan - olisi tietenkin mukavaa, jos joku pesisi hänen vaatteensa mutta sitä hommaa oli turha uskoa yksikätisen miehen hommaksi, etenkin kun Jiro oli satuttanut sen ainokaisen kätensä.
Vesi lämpeni nopeasti ja mies vilkaisi olkansa yli. Nuorempaa ei näkynyt missään, ilmeisesti hän oli kadonnut vaatekaapille. Vaikka Raiden olisi mieluusti muuta väittänyt, hän ei ollut mitenkään mielettömästi pidempi kuin itseään nuorempana pitävä.
Ei ainakaan niin paljoa, etteivätkö he olisi voineet todellisuudessa käyttää samoja vaatteita.

Mies oli jo menossa kylpyyn kun Jiro ilmestyi ovelle mukanaan puhdas yukatabira, sammalenvihreä ei tainnut kuulua niihin väreihin mitä Jiro suosi joten se oli oletettavasti jonkun toisen. Vaate laskettiin hyllylle odottamaan.
"Parempi se kuin palella", mies totesi ja kohautti olkiaan. "Kiitos. Onko se sinun?"
Hän päästi Jiron kävelemään pois ennen kuin laskeutui kuumaan kylpyyn. Kerrankin hän sai pitää sen kokonaan itsellään, tosin pitäisi laittaa Jirolle vesi lämpenemään heti kun hän olisi valmis. Raiden nojasi taaksepäin ja kuunteli, mitä Jiro puuhasi.
Hän oli olettanut, että toinen ryhtyisi heti siivoilemaan tai hääräilemään kun hänen silmänsä vältti mutta sen sijaan toinen kuulosti lepäilevän, hyvä!

Tummatukka nousi raukeasti ylös ja puki vihreän yukatabiran päälleen. Hän laittoi veden lämpenemään.
"Seuraavaksi on sinun vuorosi!" mies huusi jo ennen kuin käveli nuoremman luo. "Haluatko ruokaa, Jiro-chan? Voin katsoa, mitä saan aikaan."
Mies hymyili rentoutuneesti.

Jiro vilkaisi yukatabiraa ja pudisti päätään. "Se kuului eräälle ystävälleni joten pidä siitä hyvää huolta", hän kertoi ennen kuin poistui huoneesta antaen toisen kylpeä rauhassa. Hän asettui makaamaan pedilleen silitettyään peiton tasaisesti ja painoi päänsä vasten tyynyä sulkien silmänsä. Veden silloin loiskahdus oli rauhallinen taustaääni ja nuorukainen torkkui hetken. Hän kuitenkin havahtui hereille kun Raiden huuteli olevan hänen vuoronsa. Hän nousi istumaan ja suti hiuksiaan jotka hetken sojottivat sotkuisina joka suuntaan. Nuorukainen nyökäytti päätään ja loi katseen kylpyhuoneen puolelle. "Voisinhan minä syödä", hän totesi sitten ja nousi ylös.

Hän suuntasi askeleensa pesuhuoneelle ja riisuutui varovasti vaatteistaan. Hän asettui veteen kokeiltuaan että se oli sopivan lämmintä ja painoi silmänsä hetkeksi kiinni. Jiro loi katseen siteen peittämään haavaan ja sitten käden tynkäänsä. Hän pohti hetken aikaa ja kurtisti kulmiaan. Kuka olisi arvannut että olisi näin vaikeaa pitää huolta haavasta. Hän loi katseen keittiön suuntaan ja vilkaisi sitten uudelleen haavaa jota peitti side.

"Raiden-san. Tulisitko avaamaan siteen haavani ympäriltä jotta voisin pestä sen", hän pyysi ja vihasi jo nyt sitä ettei pärjännyt yksin. Hän oli opetellut tekemään jo kaiken yhdellä kädellä mutta haavan hoitaminen olisi aivan toinen asia. Hän ei millään pystynyt tekemään sitä. Hampaillaan nuorukainen olisi ehkä saanut siteen auki mutta ei olisi kunnolla pystynyt pesemään haavaa. Pesemistä hän voisi pyytää sitten kun toinen pääsisi pesutilaan.

Raiden tunsi uudet, puhtaat vaatteet päälle puettuaan itsensä lähes uudeksi mieheksi. Tietenkin myös kylvyllä oli tekemistä tämän asian kanssa, se oli saanut hänen olonsa paljon rentoutuneemmaksi ja saken lähes huumaava lemu oli kadonnut kuin sitä ei olisi koskaan ollutkaan.
Mies asteli keittiöön miettimään, mitä oikeastaan osaisi laittaa ostamistaan ruokatarvikkeista. Hän... osaisi keittää riisit ja sekoittaa sen yhteen kalan tai papujen kanssa mutta siihen se taisikin jäädä. Riisipallojen laittaminenkin tuntui tähän aikaan illasta liian vaivalloiselta.

Mietteisiin uppoutunut Raiden oli unohtanut kokonaan, että Jiro varmasti kaipaisi hänen apuaan ja havahtui vasta kuullessaan nuoremman pyynnön.
"Tietenkin, Jiro-chan", mies huikkasi, helppotuneena siitä, että hän pääsisi hetkeksi miettimästä mitä ihmettä he söisivät. Hän käveli kylpyhuoneeseen. "Mitä haluaisit syödä, Jiro-chan? Jotain helppoa mitä minäkin osaan laittaa."
Tämän takia Raiden söi usein ulkona.

Raiden kyyristyi Jiron viereen ja tajusi oman typeryytensä - miksi hän oli alunperinkään vaivautunut vaihtamaan siteet kun hän ottaisi ne pian pois. Joskus hänen järjenjuoksunsa ei tuntunut toimivan lainkaan ja looginen ajattelukin tuntui kadonneen saken myötä.
"Saatko sen pestyä yksin vai autanko minä~?" mies kyseli ja odottamatta Jiron vastausta ryhtyi pesemään sideharson alta paljastunutta haavaa. "Tiedätkö, nyt kun haavasi on puhdistettu, se ei näytä kovinkaan pahalta. Ehkä selviätkin ilman lääkärin apua."

Jiro kohotti katseensa Raideniin ja seurasi toista katseellaan. Hän vilkaisi kättään ja antoi toisen avata siteen. Hänen katseensa pysyi hetken aikaa haavassa joka ei tosiaan ollut niin paha kuin miltä ensi alkuun oli näyttänyt. Hän kohotti katseensa Raideniin ja nyökkäsi. "Puhdista vaan. En itse siihen pysty", hän sanoi ja kurtisti kulmiaan. Hän nyökkäsi vain kun toinen pohti myös haavan vakavuutta. Hän muisteli sitten että toinen oli maininnut jotakin ruuasta. "Ruokaa?", hän toisti ja käänsi katseensa pois. Hän laittoi ruokaa myös harvoin joten ei se kovin helppoa ollut keksiä mitään. "No ainahan voi vain paistaa öljyssä kalaa ja riisiä sekä jotakin vihanneksia", hän totesi sitten. Hän nyökäytti päätään ja vilkaisi taas haavaansa. Jiro kastoi sen kokonaan veteen ja oikeastaan veren jälkeen tilalle jäi vain syvä naarmu joka varmaankin paranisi vähintäänkin muutamassa päivässä.

Hän sipaisi hiuksiaan kädellään ja puri huultaan kun tunne kirveli kipeässä kädessä. Hän loi katseen Raideniin ja pysyi vielä tovin hiljaisena. "Kiitos avusta. Jos kuivaat sen ja pistät siteen niin selviän varmaankin lopun aikaa itsekseni", hän totesi sitten nyökäyttäen päätään.

Jiro ei halunnut myöntää tätä ääneen mutta ei vain kuume ollut saanut häntä unohtamaan keskittymisensä. Hänen ajatuksensa tuntuivat silloin tällöin heilahtelevan Raidenin suuntaan jo pitkin päivää kun hän oli töissä. Hänen kuitenkin koulutettuna taistelija pitäisi pystyä pitämään moiset ajatukset poissa. Hänen ei edes olisi pitänyt miettiä toista. Kevyt puna kuumeen jo valmiiksi tuomaan punaan kohosi miehen poskille ja hän käänsi katseensa pois. Moiset ajatukset olivat aivan liian vaarallisia edes hetken hairahduksiksi. Toinen mies varmaankin ennemmin tai myöhemmin katoaisi omille teilleen ja Jiron työ alkaisi Minamoto-saman luona.

Mies oli tyytyväinen päästessään pesemään Jiron haavaa. Hänen tunteensa eivät olleet yhtä monimutkaisia kuin nuorukaisen joka oli miehen tietämättä ajatellut häntä töissäkin. Raiden piti Jirosta - erittäin paljon. Jiro oli kaunis, nuori; ainakin Raiden oletti hänen olevan vähintään viisi vuotta itseään nuorempi; ja hänen persoonansa oli aivan ihastuttava.
Näin ollen, tunteistaan varma mies vihelteli tyytyväisenä saadessaan pestä mielitiettynsä haavaa. Toisen kulmienkurtistus ei jäänyt häneltä huomaamatta.
"Mielellänihän minä tätä teen, Jiro-chan, älä näytä noin vaivaantuneelta", mies sanoi huulillaan laiska hymy.
Raiden oli jo hetken ajaksi kerennyt unohtamaan koko ruokapohdiskelunsa ja vasta kun Jiro palasi aiheeseen hän muisti sen. Poika ehdotti niin helppoa ruokaa, että jopa Raiden osasi tehdä sen ilman keittokirjaa. Mies nyökkäsi.
"Sanasi on lakini, Jiro-chan", mies sanoi leikkisästi hymyillen.

Raiden antoi puhtaan veden hyväillä Jiron kättä ja kuivasi sen vasta, kun haava oli tullut kaikessa vaatimattomuudessaan esille. Jirokin näytti myöntävän, ettei kyseessä ollut mitään suorastaan vakavaa.
"Jos kerta niin haluat, minä menenkin tästä sitten laittamaan sitä ruokaa - paistettua kalaa ja riisiä, niinhän se oli? Katson, mitä kasviksia toin", mies totesi ja sitoi Jiron haavan. Hän sipaisi nuorukaisen silkkisen pehmeitä hiuksia pikaisesti ja nousi ylös.

Mies käveli keittiöön vaikkei voinut välillä olla vilkuilematta isäntäänsä kuvitellessaan, ettei Jiro huomannut häntä. Pian paistuvan kalan tuoksu täytti pienen asunnon.

Jiro seurasi tarkkaavaisena kun toinen pesi hänen kättään ja pysyi kiltisti paikoillaan. Miehen lähtiessä tekemään ruokaa jäi hän vielä hetkeksi aikaa nauttimaan lämpimästä vedestä. Ruuan tuoksu kuitenkin sai hänet lopulta liikkeelle ja nuorukainen nousi ylös ammeesta. Hän kuivasi itsensä varoen kipeää kättään ja sen jälkeen kietoutui yukatabiraansa. Hän sipaisi hiuksiaan pois kasvoiltaan ja asteli sitten takaisin huoneen puolelle. Hän oli tuntenut kyllä katseen itsessään mutta ei ollut viitsinyt kommentoida sitä aiemmin. "Ei sinun tarvitse vahtia minua. Enköhän pysy tolpillani", hän totesi olettaen että pyörtymisen uhka oli ainoa syy miksi Raiden häntä seurasi katseellaan silloin tällöin.

Hän asteli pieneen keittiöön ja jäi katselemaan pannulla paistuvaa ruokaa hetkeksi. Se näytti hyvältä ja tuoksui myös. Ehkä toinen ei ollut niin huono kokki minkä kuva oli itsestään antanut. Hän avasi kaapin ja otti sieltä astiat esille. Pienessä keittiössä ei oikeastaan ollut tilaa kahdella joten tahtomattaankin Jiro joutui kosketuksiin Raidenin kanssa. Hän pysyi kuitenkin hiljaisena ja laski astiat lieden viereen odottamaan ruuan valmistumista.

Jiro loi sitten katseen ulos ja tajusi vasta silloin että ei ollut käynyt Itsukin pyhäköllä sitten sen päivän kun hän oli melkein pyörtynyt ulos. Nuorukainen kurtisti kulmiaan ja pohti että hänen täytyisi korjata asia ruuan jälkeen. "Onko se pian valmista?", hän lopulta kysyi ja käänsi katseensa takaisin ruuan suuntaan.

Raiden, joka oli katsonut Jiroa osittain vain katselemisen ilosta hymyili vinosti.
"Kuka on väittänyt että vahtisin sinua, Jiro-chan?" mies kysyi ja jatkoi ruuan kokkailua. Hän ei ollut kenties aivan niin huono kokki kuin antoi ymmärtää mutta tiesi, ettei myöskään ollut erityisen hyvä - ainakaan niin suurissa määrin, että sillä kannattaisi ylpeillä. Pannulla paistaminen ei ollut mikään ihmeellinen taito ja sen osasi lähes kuka tahansa, oli kuinka käsi keittiössä tahansa.

Mies nojasi kevyesti vasten nuorukaisen selkää tuntiessaan kuin Jiro ahtoi hänen kanssaan pieneen keittiöön muttei kiusannut häntä suuremmin.
"Varo sitä kättä astioita kantaessasi", mies huomautti. "Et kai halua, että sinut aletaan tuntea kädettömänä henkivartijana - voisit opetella pitämään katanaa suussasi... tosin sellaista nyt ei tapahdu muissa kuin kansantaruissa, ehh, Jiro-chan?" Raiden hymyili mielikuvalle Jirosta henkivartijana murhanhimoinen katse silmissään, katana puristettuna huuliensa väliin.

Raiden ei ollut pannut merkille Jiron pyhäköllä käymättömyydeksi eikä tajunnut, mistä äkillinen kiire johtui. Hän loi katseen olkansa yli.
"Ahh, ihan kohta, ihan kohta, alkaa olla nälkä, vai?" mies kysyi, voimatta kuitenkaan nopeuttaa tahtia yhtään siitä, mitä se oli. Hetken kuluttua ruoka oli valmiina lautasille kaadettavaksi ja mies teki sen itse, ollen hieman huolissaan siitä, että Jiro tulisi vielä rikkomaan haavoittuneen kätensä.

Jiro vilkaisi Raidenia ja pudisti päätään hivenen. "No ei se käteni nyt muutamasta astiankantamisesta irtoa", hän totesi vain rauhallisesti ja loi katseen ruuan suuntaan. Hän venytteli niskojaan hetken aikaa ja pysyi hiljaisena. "Jos et vahdi niin miksi sitten seuraat minua katseellasi vähän väliä", hän kyseli ja kohotti kulmiaan. Nuorukainen loi katseen ruokaan ja epäröi hetken aikaa. Toki toinen ihmetteli mikä kiire hänellä oli syömään. Hän loi katseen takapihalle johtavaan oveen ja sitten taas ruokaan. "Onhan minulla nälkäkin..", hän myönsi ja asteli pois keittiöstä istahtaen alas pöytänsä ääreen. Hän laski kätensä siihen ja siveli sormillaan pöydän sileää pintaa. Hän loi katseen astioihin jotka täyttyivät pian ruuasta eikä kestänyt kauan ennen kuin hän sai herkullisen tuoksuisen ruuan eteensä. Hän pisti kädet yhteen ja toivotti hyvää ruokahalua ennen kuin alkoi syömään.

"Taidan käydä ruuan jälkeen puhdistamassa pyhäkön", hän sanoi ja loi katseen ulos. Hän vilkaisi sitten Raidenia sivusilmällä ennen kuin jatkoi syömistään rauhalliseen tahtiin. Eihän se syöminen nyt niin nopeasti rikkinäisellä kädellä käynyt. Hän uppoutuikin hiljaisena vain keskittymään syömiseensä.

Jiro tunsikin itsenä täyttyvän ja pian kulho oli tyhjä. Hän laski syömäpuikot kädestään pois ja hymyili kevyesti, tosin vain pienen hetken. "Kiitos ruuasta", hän totesi ja nyökäytti päätään. Hän loi sen jälkeen katseen ulos ja pohti mahtoikohan hänellä olla enää suitsukkeita kaapissa sillä vanhat pitäisi vaihtaa. Aivan heti ei nuorukainen kuitenkaan jaksanut nousta ylös sillä olihan hänellä vielä jonkin verran kuumetta.

Raiden mutristi huuliaan Jiron vastaväitteille kätensä kunnosta. Kyllähän hän uskoi, ettei Jiro ollut täysin hauras mutta sai sitä silti olla huolissaan - vaikka tosin, Raiden toimisi samassa tilanteessa juuri samoin. Mutta hän ei ollutkaan fiksu, toisin kuin oli olettanut Jiron olevan. Oikeastaan oletti edelleen.
"Ehkä katseeni syy on joku aivan muu kuin vahtiminen, Jiro-chan", mies sanoi leikkisään sävyyn.
Raiden ei Jiron sanoista huolimatta pitänyt kiirettä ruuan laitossa vaikkei siinä enää kauaa mennytkään. Hän ojensi nuorukaiselle lautasen ja istui itse häntä vastapäätä omansa kanssa mutisten suu täynnä ruokaa hyvää ruokahalua Jirolle.

"Mmmm, et olekaan käynyt sillä aikoihin - miksi? Nyt kun talossa on uusi mies, olet unohtanut koko jutun?" Raiden jatkoi kiusoittelua ja jatkoi annoksensa ahmimista. "Älä kuitenkaan pidä tuollaista kiirettä, muuten hajotat kätesi ihan oikeasti."
Mies virnisti.
"Ja sitten minä joutuisin hoitamaan sinua aina. Se ottaisi varmaan kunnian päälle saada näin surkea holhoaja."

Jiro sai syötyä mutta ainoa asia, mitä hän teki lähtemisen eteen oli ulos vilkaisu.
"Eipä kestä", Raiden sanoi, hän söi jo toista annostaan. "Aiotko pyytää apuani pyhäkön puhdistamiseen vai et, mm~?"

Jiro loi hivenen äkäisen katseen Raideniin toisen kiusoitellessa hänen unohtaneen asian. Hän tuhahti hiljaa ja sipaisi hiuksiaan. "Etköhän sinä ole itse ollut todistamassa miten kipeä olen ollut", hän totesi vakavana. Hän jaksoi kyllä kiusoittelua melko hyvin mutta Itsukia hän ei siihen mukaan vetäisi. Hän loi katseen tyhjään kippoon eikä sanonut mitään. Olihan hänen kätensä aivan kunnossa. "Ihan kelvollinen hoitaja sinä olet ollut. Olenhan minä yhä hengissä", hän mutisi vain hiljaa ja nousi ylös. Hän nosti kipot käteensä ja kantoi sen pesualtaaseen keittiön puolelle. Hän asteli sitten kaapin luokse ja ensimmäisenä veti paksun huivin harteilleen ennen kuin alkoi etsiä suitsukkeita sekä kynttilöitä.

"Mielummin hoidan sen itse", hän totesi hiljaa ja kaapin syövereistä ja otti asiat käteensä. Jirosta olisi outoa jos Raiden auttaisi pyhäkön kanssa. Eihän toinen edes tiennyt kenen se oli. Hän astelikin sanomatta sanaakaan ulos ja veti oven perässään kiinni. Nuorukainen asteli pienen pyhäkön luokse ja avasi sen ovet auki. Hän puhdisti ensin sen muutamasta lehdestä sekä hiekkapölystä ennen kuin vaihtoi suitsukkeen ja kynttilät uusiin.

Hän jäi katselemaan kirjoitettua nimeä sekä tavaroita hetkeksi ennen kuin sulki silmänsä ja painoi päätään hivenen alemmas. Jiro ei koskaan puhunut rukouksiaan ääneen vaan puhui ne aina mielessään. Silti miehen huulet liikkuivat välillä muutaman sanan mukaan. Hän pahoitteli ettei ollut käynyt muutamaan päivään sekä mainitsi myös muutaman ajatuksen Raidenista.