Murtovaras teetä keittämässä

Raiden tuhahti Jiron sanoille. Halusi käydä siistimässä pyhäkön oman terveytensä horjuessa? Joskus ihmiset osasivat olla raivostuttavia.
"Höpö höpö, Jiro-chan", Raiden sanoi, tällä kertaa itselleen harvinaiseen sarkastiseen sävyyn. "Tuskin kukaan olisi pahastunut vaikka olisit jättänyt sen tekemättä."
Mies olisi ollut valmis vaikka kantamaan Jiron sisään mutta nuorukainen selvästi halusi kävellä itse eikä Raiden lähtenyt estämään. Hän menisi vain loukkaamaan nuorukaisen kunniaa.

Raiden katsoi nuorukaista.
"Tietäisit, jos olisit ollut paikalla kuuntelemalla monologiani", mies totesi virnuillen. Sitä osasi olla idiootti. "Ramenia. Ostin tuosta vierestä takaisintulo matkallani."
Mies asetti toisen ramenpaikan halvoista kupeista nuorukaisen eteen ja alkoi ryystämään omaansa.
"Olisi pitänyt ostaa jotain muutakin, kamala nälkä", Raiden jatkoi ja tarjosi kalaa Raijulle.

Mies söi annoksensa hetkessä.
"Et näytä yhtään paremmalta kuin aamulla", Raiden kommentoi. "Mutta ilmeisesti olet heti pomppaamassa ylös, kun selkäni käännän."

Jiro loi nopean katseen Raideniin muttei sanonut mitään. Hän ei halunnut että Itsuki pahastuisi jos hän unohtaisi siivota toisen alttarin. Hän kuitenkin laski katseensa kuppiin edessään ja kohotti sen huulilleen. Hän hörppäsi lämmintä ramenia ja huokaisi tyytyväisenä. Hiljaisena hän söi oman kuppinsa sisällön ja laski lopulta tyhjän kupin takaisin lattialle. "Kaapistani voi ehkä löytyä jotakin jos sinulla on kovin paha nälkä Raiden-san", hän sanoi ja nyökäytti keittiötään kohden. Hän ei ollut varma mutta saattoihan kaapista jotakin syötäväksi kelpaavaa löytyä. Nuorukainen kuitenkin kohotti katseensa yllättyneenä Raideniin ja laski kätensä hetkeksi aikaa otsalleen. "Oloni on jo hivenen parempi enkä minä tehnyt muuta sillä aikaa kuin kävin vain pyhäkön luona", hän vastasi mutta asettui kuitenkin makuulleen futonille vetäen peitot ylleen. Hän tunsi olonsa taas kylmäksi mikä ehkä johtui äskeisestä vierailusta ulos.

Hän värähti ja veti peittoja paremmin ympärilleen. Jiro jäi kuitenkin kätensä varaan pystyyn ja tuijotti hetken aikaa hiljaisena eteensä. Hän pudisti sitten päätään ja sai hiukset pois kasvoiltaan. "Olen pahoillani siitä että menin ulos mutta se on ainoa asia jonka haluan tehdä joka päivä enkä anna kuumeeni estää sitä", hän pahoitteli sitten. Hän tunsi olonsa hivenen oudoksi pahoitellessaan käytöstään mutta toisaalta olihan Raiden jäänyt pitämään hänestä huolen.

Hän oli kuitenkin tapoihinsa juurtunut nuorukainen ja Itsukin pyhäkön siistinä pitäminen oli hänelle kaikki kaikessa. Jiro antoi kätensä rentoutua ja painoi päänsä vasten futonia. Hän veti syvään henkeä ja joutui hetken aikaa yskimään jälleen. Hetken hän piti silmiään kiinni ja hieroi rintakehäänsä.

Raiden virnisti.
"Millaista sikaa olet tekemässä minusta, Jiro-chan?" mies kysyi. "En minä nyt voi ryöstää sairastavan miehen ruokakomeroa. Jos olisit terveenä niin kenties sitten." Ronin iski leikkisästi silmää, kuin hän olisi oikeasti mennyt ruokavarkaisiin.
Jiro väitti että hänen olonsa oli nyt hieman parempi mikä sai miehen kohauttamaan olkiaan. Kenties, kenties. Eihän hän kuitenkaan ollut nuorukaisen äiti joten miksi hän olisi mennyt väittämään vastaan?
"Uskotaan", mies sanoi ja hymyili vinosti. "Kyllä sinä varmasti tiedät itse, missä kunnossa olet. Luotan, että olet fiksu kaveri, täytyyhän toisen meistä olla!"

Tummatukka oli hämillään, kun Jiro pyysi häneltä anteeksi. Miksi ihmeessä? Eihän hän nyt oikeasti voisi estää, jos nuorukainen haluaisi mennä töihin, Raiden ei ollut valmis roikkumaan hänen lahkeissaan estääkseen. Eikä asia suorastaan kuulunut hänelle, vaikka hän olikin alkanut pitämään Jirosta.
"Itseltäsi sinun pitää pyytää anteeksi", mies totesi. "Enhän minä kärsi siitä, vaikka joutuisikin yöpymään täällä useammankin yön, koska raadat itsesi huonoon kuntoon."

Mies kiepahti Jiron yli hänen selkänsä taakse.
"Onko kylmä? Voin lämmittää sinua~!" Raiden totesi ja kietaisi kätensä nuorukaisen ympärille. Hän painoi sänkisen leukansa vasten Jiron niskaa.

Jiro nyökkäsi vain Raidenin sanoille. Olihan toinen oikeassa siinä mielessä että hän ei tosiaan olisi miehelle anteeksi pyyntöä velkaa jos rääkkäisi itsensä pahempaan kuntoon. Hän jäikin pohtimaan asiaa ja tämän vuoksi toinen ehti kiepahtaa hänen ylitseen ennen kuin hän ehti tehdä mitään. Nuorukainen jähmettyi täysin eikä hetkeen tiennyt mitä sanoa tai tehdä. Oli täysin eri asia illan pimentyessä miettiä kaipaavansa toisen lämmintä kehoa kuin se että Raiden oli tosiaan siinä hänen vierellään. Hän käänsi päätään hivenen ja vilkaisi sivusilmällä toista. "Ei minulla nyt niin kylmä ole..", hän sanoi käheällä äänellään mutta ei kuitenkaan liikahtanut mihinkään.

Hän ei voinut väittää vastaan etteikö toisen lämmin vartalo tuntunut mukavalta kun itsellään oli kylmä ja vartalo tuntui suorastaan värisevän sen vuoksi. Jiro kuitenkin oli kunniakas mies eikä kokenut kovinkaan soveliaaksi tällaista läheisyyttä. Hän kuitenkin oli yhä hämmennyksen vallassa ja tuijotti vain eteensä silmiään räpytellen. Hän liikahti hivenen paikoillaan tietämättä oikein mihin suuntaan liikkua. Toisaalta hän halusi vetäytyä mahdollisimman kauas mutta siinä paikoillaan kuumeinen nuorukainen kuitenkin pysyi.

Jiro ei muistanut koska viimeksi olisi ollut näin lähellä toista ihmistä. Hänellä oli aina varsin iso tila jonka hän tahtoi pitää vapaana ympärillään. Tämänkin läheisyyden hän pisti vain kuumeensa piikkiin. "Ihan totta Raiden-san. Minulla on kyllä tarpeeksi lämmin muutenkin", hän koetti kuitenkin vielä pakottaen sanat ulos suustaan.

Raiden pystyi haistamaan Jiro-chanin. Nuorukainen ei tuoksunut aivan niin tyttömäiseltä kuin hän oli toivonut mutta mitä hän saattoi odottaa henkilöltä, joka elätti itsensä henkivartijana. Raiden ei ehtinyt kommentoimaan asiaa mitenkään kun Jiro vakuutti käheällä äänellä, ettei hänellä ollut niin kylmä että miehen olisi tarvinnut asettua hänen viereensä makaamaan.
"Mmmm, äläs nyt! Mielellänihän minä tässä löhöän, Jiro-chan!" mies sanoi leikkisään äänensävyyn ja hieroi leukaansa nuorukaisen niskaa vasten. Jiro tuntui lämpimältä vaikka heidän välissään olikin peitto.

Hetkeen Jiro ei liikkunut lainkaan vaan tuntui alistuneen tilanteeseen ja Raiden ummisti silmänsä tyytyväisenä. Häntä väsytti kaikki tämä hössötys, voisi ottaa pienet tirsat nyt kun Jirolla oli kaikki kunnossa.
Nuorukainen yritti jälleen karkoittaa miehen luotaan.
"Heeeei, entä jos minulla onkin oikeasti kylmä ja yritän etsiä sinusta lämpöä, Jiro-chan?" mies kysyi leikkisään sävyyn ja painoi kevyen suudelman Jiron niskaan. "Tässä on mukavan lämmin ja tuoksuu hyvältä. Etkö antaisi minun levätä pientä hetkeä? Voidaan molemmat nukkua vähän!"

Jiro tuijotti vain eteensä yhä näkemättä oikeastaan yhtään mitään. Hän vilkaisi lopulta sivusilmällä Raidenin suuntaan ja pysyi hiljaisena. Kuume painoi silmiä ja olo oli taas heikko. Ruoka oli tainnut piristää häntä mutta nyt olo tuntui taas kuumeiselta ja hän veti peittoa tiiviimmin ympärilleen. Hän alkoi jo hivenen rentoutua mutta kun toinen painoi suudelman hänen niskalleen ja puheli leikkisiä nuorukainen jähmettyi jälleen. Hän kurtisti kulmiaan ja koetti kuumeisessa mielessään analysoida tapahtunut saamatta siitä kuitenkaan mitään tolkkua. Hän ei ymmärtänyt miten tällainen käytös oli niin luontevaa toiselle. "Voit kyllä lähteä jos haluat jo. Löytäisit varmasti helposti paremman tuoksuista sekä sopivampaa seuraa", hän sanoi yskien osan sanoista ulos. Hän kohotti käden silmiensä eteen ja ynähti hiljaa kun maailma tuntui pyörivän ympärillä hetken aikaa. "En voi uskoa että hikinen tuoksuni on kovinkaan miellyttävää", hän lisäsi sitten hymähtäen. Olihan hän maannut tässä jo lähes puolipäivää putkeen.

Hän painoi silmänsä kiinni ja huokaisi hiljaa. Kuumeisena oli niin vaikea keskittyä vain yhteen asiaan ja koettaa ajatella järkevästi. Jiro tuhahtikin ja käännähti nopeasti ympäri aikeinaan kertoa Raidenille suorat sanat mutta hänen suunnitelmiinsa tuli muutos kun maailma tuntui taas pyörivän ympärillä. Hiljaa ynähtäen nuorukainen painoi silmänsä kiinni ja taivutti päänsä alemmas jolloin hänen otsansa jäi toista vasten.

Hän pysyi hiljaisena odottaen vain että huono tunne menisi ohitse huomaamatta lainkaan millaisessa asennossa sattui olemaan.

Mies huomasi jälleen nauravansa. Hän ei ollut täysin varma, mille nauroi - Jiron jäykkyydelle, tilanteen koomisuudelle vai yksinkertaisesti hänen sanoilleen? Luultavasti kaikille näistä kolmesta, Raiden kun ei ollut suuri säädyllisyyden ystävä, hän teki mitä huvitti.
"Mutta kun minä olen tyytyväinen juuri tähän", mies sanoi. Tietenkin hän olisi voinut mennä etsimään itselleen naisseuraa, mutta Jiro viehätti häntä juuri nyt huomattavasti enemmän kuin huora, jonka hän voisi ostaa illaksi käyttöönsä naurettavan vähäisellä summalla.
"Etkä sinä nyt niin pahalta haise, Jiro-chan", mies lisäsi vielä loppuun hieman lepyttelyä, jos Jiro oli vaikka mennyt ottamaan nokkiinsa jostain.

Kaiken tämän jahkailun jälkeen nuorukainen onnistui yllättämään Raidenin. Hän kääntyi toiselle kyljelleen ja painoi otsansa vasten häntä. Mies upotti sormensa hänen silkkisiin hiuksiinsa.
"Näin on parempi?" Raiden ehdotti leikkisään sävyyn ja onnistui vain juuri ja juuri hillitsemään halunsa suukottaa leikkisästi Jiron hiuksia.

Jiro sipaisi hiuksiaan ja kurtisti kulmiaan. Hän joutui kuitenkin hetken vielä pysymään hiljaa. "Ei. Tarkoituksenani oli sanoa että kohteliaisuutesi eivät vetoa minuun niin kuin ne varmasti vetoavat naisiin. Maailma alkoi vain pyöriä ympärilläni", hän sanoi selittäen käytöstään. Eihän hän halunnut että toinen ymmärsi väärin hänen käytöksensä. Hän liikahti hivenen ja kohottikin katseensa Raideniin. Kuume hohkasi punaisista poskista ja silmät olivat sumeat. Hän tuijotti hetken aikaa toista ennen kuin painoi silmänsä kiinni. Koko tilanne oli niin hämmentävä. "Olen aivan liian väsynyt ja kuumeinen väitelläkseni kanssasi", hän mutisi hiljaa lähinnä itsekseen. Aivan kuin hän tarvitsisi jonkun tekosyyn tähän kaikkeen jotta pystyisi pysymään miellyttävässä tilanteessa.

"Erittäin. Erittäin. Erittäin kuumeinen", hän mutisi vielä ja raotti silmiään. Jiro kohotti kätensä hieromaan otsaansa ja ynähti hiljaa. Hänen vartalonsa huusi unta mutta hän kuitenkin piteli itseään hereillä vaikka se olikin kaiken aikaa vaikeampaa. Silmät tuntuivat painuvan lähes itsestään kiinni. Hetken taistelun jälkeen kuitenkin uni voitti ja vei Jiron mukanaan. Hänen hengityksensä tasaantui ja kasvojen ilme muuttui levolliseksi.

Unissaan tajuamatta omaa käytöstään nuorukainen hakeutuikin toisen lämmintä kehoa vasten sillä hän tärisi yhä kylmyydestä. Siihen hän jäikin kuumuutta hohkaava otsa vasten Raidenia syvällä unessaan.

Raiden katseli Jiron kasvoja tyytyväisenä. Eihän nuorukainen ollut todellisuudessa tytön näköinen mutta siitä huolimatta erittäin nätti!
"Niin se pyörii monilla naisillakin, tosin he taitavat tarkoittaa sitä eri tavalla", Raiden kommentoi. Kukapa ei olisi tuntenut muutamaa naista - tai miestä, joka ei olisi kuvitellut, että maailma pyöri ainoastaan heidän ympärillään.
Jiron poskille oli noussut suloinen puna, kuume taisi olla nousemassa entisestään.
"Hyvä, et voittaisi minua terveenä ja pirteänäkään", mies sanoi virnuillen. Hän oli varma, että tämän väittelyn hän olisi voittanut vaikka Jiro olisi ollut siinä kunnossa, että olisi jaksanut olla kunnon vastus.

Yllättäen Jiro nukahti Raidenin käsivarsille. Mies hymyili itsekseen ja suukotti nuorukaisen otsaa. Unissaan Jiro hakeutui lähemmäs Raidenia eikä mies pistänyt sitä lainkaan pahakseen.
"Jos tulen kipeäksi, saat hoitaa minut kuntoon", mies sanoi, vaikka hän oli se, joka oli väkisin ängennyt Jiron viereen. Nuorukainen ei ollut pyytänyt häntä viereensä puolikkaalla sanallakaan vaan vastustanut ideaa,.

Raiden houkutteli Raijun nukkumaan vasten Jiron niskaa. He voisivat samantien lämmittää nuorukaista ihan kunnolla.
Haha, miksi hänen mieleensä tuli muitakin tapoja lämmittää?

Jiro ei hievahtanutkaan toisen puhuessa joten sanat menivät ohitse. Toki varmaankin, jos Raiden joskus olisi kipeä, hoitaisi nuorukainen toista. Ei tosin ehkä ihan näin läheisissä tunnelmissa. Hän ynähti tyytyväisenä kun Raiju toi lisä lämpöä ja kevyt hymy kohosi hänen huulilleen. Hän hievahtikin vielä hivenen mukavampaan asentoon ja kietoi kätensä salakavalasti Raidenin ympärille päästäkseen mukavaa lämmön kohdetta lähemmäs. Jiro jäi siihen paikoilleen kasvot haudattuina toista vasten ja jatkoi uniaan tyytyväisenä.

Kello vieri pikku hiljaa eteenpäin kohti iltaa mutta Jiro pysyi unessa. Hän nukkuikin monta tuntia ennen kuin alkoi osoittaa elonmerkkejä. Ensimmäisenä hänen vatsansa kurni sillä paranemiseen tarvittiin energiaa ja hän oli syönyt vasta niin vähän. Seuraavaksi hänen silmänsä raottuivat mutta painuivat hetki kiinni. "Mmmmh..", hän mumisi ja joutui yskimään kuivaa kurkkuaan melko kipeän kuuloisesti. Hän ei kuitenkaan liikkunut mihinkään vaan pysyi paikoillaan.

Nuorukainen raotti silmiään uudestaan ja huomasi, että huone oli jo hämärtynyt, vaikkei ulkona vielä pimeää ollutkaan. Jiro tunsi olonsa raskaaksi mutta myös ehkä hivenen paremmaksi. Tosin posket hohkasivat yhä kuumina.

Jiro painautui entistä tiukemmin kiinni Raideniin mikä sai miehen virnuilemaan.
"Oiih, Jiro-chan, olet niin rohkea!" mies sanoi leikkisästi ja painoi kevyen suudelman nukkuvan nuorukaisen huulille. "Minä olen varmasti huomenna samassa taudissa." Mies ei voinut olla virnuilematta monologilleen. Jälleen hän huomasi puhuvansa yksin vaikka tällä kertaa Jiro sentään oli paikalla.

Raiden heräsi vasta, kun Jiro liikahti uneliaana huoneen hämärryttyä lähestyvän illan myötä. Miehen huulilta pääsi makea haukotus.
"Unet vasta maittoivat mutta alkaa olla nälkä", Raiden sanoi ja raapi sänkistä leukaansa. Hän upotti sormensa nuorukaisen hiuksiin ja painoi Jiron paremmin itseään vasten, posken koskettaessa Raidenia mies huomasi, kuinka polttavan iho nuorukaisen iho oli. Hän ei huomannut, että kuume olisi mitenkään laskenut.

Mies hymyili itsekseen.
"Meidän pitäisi tehdä näin useammin. Mikset piilottaisi toista futonia kun tulen seuraavan kerran vieraaksi? Tai ehkä teen sen itse."

Jiro havahtui vasta kunnolla kun kuuli Raidenin äänen. Hän kurtisti kulmiaan hivenen pohtien oliko ääni tosiaan kuulunut niin läheltä kuin hän oli luullut kuulleensa. Hän tunsi käden hiuksissaan ja toisen keho painautui häntä vasten tiukemmin. Jos nuorukaisen posket eivät punoittaneet aiemmin niin nyt ne ainakin hohkasivat tulipunaisina. Hän avasi silmänsä ja kohotti katseensa mieheen. "Useammin? Eikö se olisi hivenen outoa? Aikuiset miehet jakamassa futonin näin. Ilman että kumpikaan varsinaisesti tarvitsee lisä lämmitystä", hän kysyi ja kurtisti kulmiaan. Hänelle ei ollut mitenkään vierasta miten kaksi miestä voivat fyysisesti ilmaista kiintymystään mutta hän oli nähnyt ja kokenut sitä vain kunnioitettavasti silloin kun oli ollut alaikäinen ja Itsukin suojattina.

Hän laski kätensä Raidenin rintakehälle heidän väliinsä ja työntyi hivenen kauemmas. Hän räpytteli silmiään ja joutui kohottamaan toisen kätensä pyyhkiäkseen rähmät pois silmistään. Hän tajusi vasta sitten että toinen oli tosiaan tainnut mainita jotakin ruuasta. "Ruoka ei olisi kylläkään pahitteeksi. Onkohan minulla jotakin kaapissa valmiina", hän pohti ääneen. Jiro oli aivan liian väsynyt ja kylmissään tehdäkseen oikeasti mitään elettä jotta saisi toisen kauemmaksi itsestään. Jossain nuorukaisen takaraivossa kutkutteli ajatus siitä että toinen olisi vielä lähempänä, ehkä jopa peiton sisäpuolella hänen kanssaan. Hän kuitenkin työnsi moiset ajatukset kauas mielensä perukoille.

Hän hieroi silmiään uudestaan ja haukotteli makeasti. Lopulta hän kuitenkin tyytyi asettumana takaisin paikoilleen siihen Raidenin viereen. Siinä oli vain niin mukavan lämmin.

Raiden olisi halunnut suukottaa nuorukaisen huulia nyt, kun hän oli hereillä, ihan vain noiden suloistakin suloisempien sanojen vuoksi.
"Minä kaipaan lämmitystä, vanhoja luitani kolottaa", mies sanoi vaikkei hän itse uskonut olevansa kuin muutaman vuoden Jiroa vanhempi - ja olisi järkyttynyt, jos olisi saanut kuulla totuuden. "Ja et sinä nyt vielä niin kamalan vanha ole, eh? Miksemme siis voisi vähän antaa läheisyyttä toisillemme, tämähän on ihan viatonta, mm?"
Raiden kallisti päätään vielä hieman unisena.
"Vai onko sinulla jotain irstaampaa mielessä, Jiro-chan?" Mies jatkoi kiusoittelua ja nuolaisi huuliaan. "Kuulostaa hyvältä, kerro ihmeessä lisää."

Valitettavasti Jiro tyrkkäsi Raidenin kauemmas luotaan ja jatkoi kummallekin rakkaasta puheenaiheesta, ruuasta.
"Minä menen kohta katsomaan", mies sanoi mutta jäi vielä hetkeksi löhöämään paikalleen. Jiron vieressä tuntui mukavalta, miksei hän ollut tehnyt tätä jo aikaisemmin? Miksi hän oli vaivautunut nukkumaan omalla futonilla kun saattoi kiusata Jiroa?!

Mies nousi ylös laiskasti.
"Okei, minä menen nyt", Raiden sanoi. "Katsotaan, löytyykö täältä mitään syötävää!" Hän harppoi Jiron keittiöön, johon hän oli jo aikaisemmin tullut tutustuneeksi.

Jiro hymähti hiljaa ja katseli Raidenia. "Et sinä nyt varmaankaan niin vanha ole", hän totesi kun toinen valitteli vanhojen luittensa kolottavan. Hän kohautti sitten olkiaan kun toinen pohti heidän läheisyyttään. Hän ei vain kokenut, että enää moinen käyttäytyminen oli sopivaa, tuntui se sitten miltä tahansa. Hän kuitenkin kurtisti kulmiaan ja pudisti päätään. "Ei minulla ole yhtään mitään mielessäni", hän väitti vastaan vaikka tiesi että toinen varmaankin koetti vain kiusoitella häntä. Hän veti peittoja hivenen paremmin ylleen ja hautasi kasvonsa niihin hetkeksi aikaa. Hän halusi vain ruokaa ja sen jälkeen nukkua lisää. Hän kohotti kuitenkin katseensa ja jäi katselemaan hetkeksi aikaa Raidenin perään kun toinen asteli hänen keittiöönsä.

Hän kääntyi ympäri ja laski kätensä silittelemään Raijun turkkia kun apina oli yhä siinä lämmittämässä häntä. Tosin hänen täytyi myöntää että oli heti paljon kylmempi, kun Raiden oli noussut ylös. Jiro tyytyi kuitenkin vain kietomaan peiton tiukemmin ympärilleen ja värähti hivenen.

"Löytyykö sieltä mitään Raiden-san?", hän uteli kysyvästi ja kallisti päätään hivenen. Hän sipaisi hiuksiaan ja pohti mielessään että pitäisiköhän myös tänään lämmittää kylpyvesi. Hän tunsi olonsa viime yön jälkeen melko hikiseksi ja olisi mukava päästä peseytymään. Hän painoi silmänsä hetkeksi aikaa kiinni ja laski kätensä otsalleen joka tuntui yhä hohkaavan kuumana.

Raiden tiesi, että valitettavasti Jirolla ei tosiaan ollut ollut mitään irstasta mielessään kuten hänellä itsellään oli. Hyi häntä, tuhma Raiden-setä. Oli ilmiselvää, ettei Jiro juuri nyt kaivannut muuta kuin ruokaa, kylpyä ja lisää unta.
Koska hänen oma vatsansakin kurisi nälästä, miehen oli lopulta pakko nousta ylös.

Raiden kaivoi nuorukaisen ruokakaappia. Sitä ei ollut tosiaan koolla tai tarjonnalla pilattu, minkä Raiden oli joutunut toteamaan jo aikaisemmin täällä ruokaa laittaessaan. Hän kurottautui katsomaan hyllyjen perukoilta löytääkseen kaiken ravinnoksi kelpaavan.
"Vähän riisiä.." mies aloitti, ne taisivat oikeastaan olla hänen tuomiaan, kaikki ei ollut mennyt riisipalloihin. "Papuja ja sieniä... tuolla taitaa olla vähän merilevää. Ei näistä kyllä mitään juhla-ateriaa saa. Toivottavasti et aina syö näin yksipuolisesti, silloin ei olisi mikään ihme, että olet tullut kipeäksi."
Raiden lätki sanoistaan huolimatta ruokakaapista löytyneet vähäiset ruuat pöydälle. Hän ryhtyi samantien keittämään riisiä.
"Näin ollen ravintola Raiden tarjoaa arvon herralle riisiä pavuilla, sienillä ja merilevällä."

Mies kurkisti Jiroon päin.
"Kaipaatko kylpyä, eh? Mennänkö taas?"

Jiro kuunteli mitä hänen kaapistaan löytyi ja nyrpisti nenäänsä. Miten hänen kaappinsa olikin päässyt niin tyhjäksi. "Älä huoli. Usein syön muualla kuin kotonani niin sen vuoksi kaappini ammottavat tyhjyyttään", hän sanoi sipaisi hiuksiaan pois kasvoiltaan. Hän liikahti hivenen parempaan asentoon ja tunsi olonsa rauhalliseksi kun keittiöstä kuului tasaisia ääniä. Toisen kysymys sai hänet kuitenkin raottamaan silmiään. Raiden tuntui olettavan että he taas kylpisivät yhdessä ja oli jo väittämässä vastaan kunnes tajusi että hänen olonsa oli tosiaan melko heikko ja hän ei varmaankaan pärjäisi yksin kylpemisessä. "Kylpy kuulostaa kyllä hyvältä. Olen aivan hikinen ja lihakseni ovat jumissa", hän myöntyi sanomaan ja laski kätensä otsalleen. Hän kuitenkin raotti silmiään ja nousi varovasti istumaan kietoen peiton ympärilleen tiukasti. Jiro oli tottunut liikkumaan paljon päivän aika joten yksi päivä jolloin hänen täytyi vain maata paikoillaan tuntui kidutukselta vaikka seura olikin mukavaa.

Hän sipaisi hiuksiaan uudelleen ja painoi silmänsä hetkeksi aikaa kiinni koettaen kuitenkin pitää niitä auki. Jiron mieleen palautui se mukava hieronta jonka hän oli Raidenilta saanut. Hän kurtisti kulmiaan ja jäi katselemaan keittiössä touhuavaan mieheen hetkeksi aikaa. "Haluaisitko ehkä hieroa niskojani?", hän kysyi ja hieroi ohimoaan kädellään. Hän tiesi että ei ikinä olisi terveenä pyytänyt hierontaa mutta juuri nyt mikään ei kuulostanut yhtään niin hyvältä kuin saada niskojensa solmuja lievitettyä.

Kauaa ei Jiro kuitenkaan pysynyt istuvalleen vaan valui pian takaisin makuulleen. Hän venytteli jalkojaan hetken aikaa ennen kuin levitti peiton paremmin päälleen. Hän kävi makaamaan vatsalleen ja ynähti. Nuorukaisella oli taas kylmä ja hän loi nopean katseen Raidenin suuntaan. "Ja ehkä voisin tehdä sen poikkeuksen vielä tulevana yönä että nukkuisin vieressäsi jos siitä ei olisi liikaa vaivaa. Täällä kun tuntuu olevan tavattoman kylmä", hän lisäsi hiljaisella äänellä ja ehkä puoliksi toivoi että sanat menisivät toiselta ohitse.

Raiden vihelteli hieman nuotin vierestä laittaessaan veden kiehumaan riisejä varten. Hän pääsisi jälleen esittelemään Jirolle mahtavia kokin taitojaan - jotka eivät olleet missään määrin niin mahtavat, kuin joku hyväuskoinen voisi mennä luulemaan. Oikeastaan hän oli korkeintaan kohtalainen kokki joka osasi ainoastaan helppoja ruokia.
Samalla, vaikka Raiden ei tehnyt mitään asialle, Jiro alkoi vähitellen muuttaa päätöksiään, ensin heidän kylvystään - oi, he pääsisivät kylpemään taas yhdessä! Muuten Raiden olisi joutunut jo kylmenneeseen veteen isännän jälkeen - hartioiden hierontaan ja nukkumajärjestelyyn.
"Voit maksaa minulle joskus takaisin hieronnalla", mies totesi leikkisästi. "Ja tietenkin sinä saat nukkua vieressäni."

Hetken kuluttua mies käveli keittiöstä aikaisemmin mainostamansa sekoitus ruokakaapista löytämiään aineksia mukanaan.
"Syö tästä, kävin jo laittamassa veden lämpenemään ja kylvettyäsi saat kaipaamasi hieronnan", Raiden jutteli ja hotkaisi oman annoksensa hetkessä palanpainikkeena kupillinen sakea. Jirolle hän tarjosi teetä. "Äläkä yritäkään perua lupaustasi siitä yhdessä nukkumisesta, et saa ikinä minua vakuutettua, ettetkö olisi jo pyytänyt sitä, Jiro-chan~!"
Mies pyörähti nuorukaisen seläntaa ja nosti hänet istuvaan asentoon jollei Jiro ollut jo siihen noussut ja siveli kevyesti hänen selkäänsä.
"Hieronta on parempi tehdä kylvyn jälkeen, olet valmiiksi rentoutunut", Raiden totesi ja sipaisi Jiron hiuksia. Ne tosiaan olivat niin silkkiset kuin hän oli aina olettanut.

Jiro joi ensin muutaman siemauksen teestään ennen kuin edes nosti ruoka astiansa käteensä. Sillä välin toinen olikin jo ehtinyt hotkaista omat ruokansa. Hän hymähti vain hiljaa toisen sanoille ja seurasi hivenen hämmentyneenä kun toinen siirtyi hänen taaksensa. Hän nousi hivenen parempaan asentoon meinaten jo sanoa, ettei toisen tarvinnut kaiken aikaa hoivata häntä. Toisaalta taas oli varsin mukavaa kun pystyi tukeutumaan Raideniin sillä hän tunsi olonsa vielä melko heikoksi. Hän alkoi syödä rauhassa puikoillaan ja nojasi kevyesti painoaan toista vasten. Jiro kuitenkin pysyi hiljaisena ja keskittyi vain syömiseen. Hänen suussaan ruoka ei sairauden vuoksi maistunut millekään joten hänen oli vaikea arvioida oliko toinen hyvä ruuan laittaja vai ei. Toisaalta sillä ei tainnut olla kovinkaan paljon väliä.

Hän laski astian käsistään ja kohotti teekupin huulilleen ottaen siitä ison kulauksen. Hän hymyili kevyesti kun lämmin neste helpotti kurkussa olevaa kivun tunnetta. Hänen silmänsä painuivat kiinni melkein itsestään, mutta hän koetti pitää itsensä hereillä, sillä tahtoi tosiaan peseytymään ennen kuin menisi takaisin nukkumaan. Jiro sipaisi mustia suortuviaan ja laski tyhjän teekupin kädestään lattialle. Hän nojautui melkein huomaamattaan Raidenin lämmintä kehoa vasten kun tunsi kylmän väristykset pitkin omaa kehoaan.

Hän avasi suunsa sanoakseen jotakin mutta joutuikin kohottamaan käden suulleen ja yskimään hetken aikaa. Jiro kohotti kätensä hieromaan käden tynkäänsä hetkeksi aikaa. Aina, kun hän oli kipeänä, säteili kipua myös kädestä. "Olisikohan se kylpyvesi pian lämmintä", hän pohti ääneen ja vilkaisi Raidenia. Hän loi sitten nopean vilkaisun kylpyhuoneen suuntaan.

Raiden olisi ollut imarreltu jos olisi tiennyt Jiron nojautumisen olevan tahallista eikä ainoastaan johtuvan siitä, että hän sattui istumaan hänen takanaan eikä nuorukaisella ollut muutakaan suuntaa mihin nojata.
"Yskäsi ei taida olla parantunut lainkaan!" mies sanoi. "No, ei se mitään. Kyllä sinä olet taas kohta kunnossa ja pääset raatamaan töihisi! Loma tekee vain hyvää, eh?"
Huomenna Jiro olisi varmasti jo vähän paremmassa kunnossa. Tosin niin pitkään kuin Jiro olisi kipeänä Raiden saisi asua täällä ja nukkua nuorukaisen vieressä (kunnes tulisi itse kipeäksi) joten eikö hänen olisi pitänyt toivoa, ettei Jiro ihan heti parantuisi?

Raiden oli unohtanut koko kylpyveden. Nyt kun asiatsa kuitenkin mainittiin niin kyllä, se taisi olla valmista.
"Kyllä, eiköhän! Nyt siis kylpyyn", mies totesi ja kirkaisi Jiron ylös. Hän kietaisi kätensä rennosti nuorukaisen lanteille ja lähti astelemaan kylpyhuoneelle tukien nuorukaista samalla kädellään. Tietenkin hän yhä pelkäsi, että Jiro menisi kaatumaan ja telomaan itsensä.

Kylpyvesi oli tosiaan lämpimänä joten Raiden jätti Jiron hetkeksi pärjäämään yksinään samalla, kun hän laittoi kaiken valmiiksi.
"Riisu vaan ihan rauhassa, Jiro-chan~!" mies totesi ja kiskaisi omat vaatteensa auki. "Nyt minä tulen kylpyyn kun vesi on vielä lämmintä."

Jiro älähti hiljaa kun toinen niin yllättäen veti hänet mukanaan jaloilleen. Hän loi nopean katseen toiseen kun Raiden kietaisi kätensä hänen lanteille. Hän jätti kuitenkin asian mainitsematta sillä käveleminen tuntui melko epävakaalta. Nuorukainen seisahtui paikoilleen ja seurasi katseellaan kuinka toinen liikkui hänen kylpytilassaan jo niin luontevasti tietäen missä mikäkin olo. Hän hämmästeli mielessään miehen avoimuutta ja vapautta noin vain kiskoa vaatteet yltään. Jiro vei kuitenkin kätensä vyölleen ja aukaisi yukatabiransa. Hän laski sen siististi hyllykön päälle ja asteli sitten varovin askelin kylpyammeen luokse. Hän otti sen puisesta reunasta kiinni ja nousi ammeen toiseen päähän. Rentoutunut huokaisu pääsi hänen huuliltaan kun nuorukainen pääsi lämpimään veteen.

Hän haroi hiuksiaan muutaman kerran ja loi sitten nopean katseen Raideniin. Tällä kertaa hän oli kuitenkin liian väsynyt vastustellakseen yhdessä kylpemistä. Hän antoikin silmiensä painua vain kiinni ja nojasi päätän hivenen taaksepäin. Soveliaasti Jiro kuitenkin pysytteli vain päädyssä pitäen jalat koukussa itseään vasten. Hän kietoi vielä kädet niiden ympärille ja taivutti päätään sivulle.

Mustat hiukset liimautuivat vasten nuorukaisen vaaleaa ihoa ja hänen päänsä nuokahteli kun Jiro ei meinannut pysyä hereillä. Hän lopulta päätyikin raottamaan silmiään jotta ei nukahtaisi sinne kylpyammeeseen. "Olen pahoillani että olen vienyt aikaasi näin paljon", hän lopulta totesi. Eihän hän tiennyt oliko Raiden kiireinen mies vaikka ei toinen ainakaan vaikuttanut siltä.

Raiden valtasi huomattavasti Jiroa suuremman tilan heidän ammeestaan ja nojautui taaksepäin. Kylpeminen rentoutti päivän aikana työstä käyvästä juoksemisesta kipeytyneitä lihaksia - siitä oli aikaa, kun hän oli rehkinyt näin paljon vaikka se olikin tarkoittanut pelkkää Jiron asioista huolehtimista ja ostoksilla käymistä.
Oli yllättävää, kuinka.. yksinkertaisen mielekkääksi ja mukavaksi tällainen merkityksetön päiväaikataulu rutiineinaan Jirolle ruuan laitto ja toisen komentaminen pois pihalta. Kohta hän alkaisi kuulostamaan nuorukaisen vaimolta joten pitäisi olla varovainen.

Raiden vilkaisi välillä Jiron suuntaan varmistaakseen ettei poika onnistuisi hukkumaan kylpyammeeseen. Toisen pää nuokkui jatkuvasti mutta ainakaan mitään merkkejä yllättävästä hukkumiskuolemasta ei vielä tullut ja Jiro oli tarpeeksi hereillä jutellakseen hänelle.
"Sanoo mies, joka on tarjonnut toiselle yösijan odottamatta maksua siitä", Raiden sanoi hymyilln. "Minulla ei ole niin suuria kiireitä ettenkö kerkeäisi olla täällä."
Niin, hänellä ei ollut työtä joka vaatisi suurta määrää aikaa ja huomiota kuten Jirolla, joka joutui panikoimaan terveydentilansa lisäksi myös töistään.
"Muuten - saanko tulla käymään myös kämpässäsi, kun olet muuttanut? En ole tainnut ikinä edes käydä niin hulppeassa rakennuksessa!"
He olivat keskustelleet aiheesta pitkän aikaa sitten ja Raiden oli antanut ajatuksen hautua, lisäksi hän odotti saavansa tällä kertaa päinvastaisen vastauksen kuin aikaisemmin tätä kysyessään.
"Oikeasti, en veisi sieltä mitään - ja jos yrittäisin, huomaisit sen varmasti!" Raiden jatkoi nauraen.

"Se että olet auttanut minua nyt on ihan tarpeeksi maksusta", Jiro totesi ja katseli Raidenia. Hän arvosti suuresti sitä että toinen oli jäänyt tänne auttamaan häntä. Hän ei tiennyt miten olisikaan selvinnyt yksin kun yllättävän kova kuume oli iskenyt. Hän painoi silmänsä taas hetkeksi aikaa kiinni mutta raotti niitä sitten kun kuuli toisen taas puhuvan. Kysymys yllätti hänet, monenkin syyn takia. Ensinnäkin hän ei ollut ajatellut että Raiden pyytäisi lupaa vaan olisi enemmän toiselle tyypillistä että tuo vain ilmestyisi etsimään häntä joku ilta tai päivä. Hänet myös ehkä yllätti se että toinen niin kovasti halusi tulla vierailemaan hänen luonaan. Toisaalta jos hän Raidenin mielestä olisi täysin tylsää seuraa niin tuskin toinen olisi näinkään kauaa hänen seurassaan viihtynyt. Jiro jäi kuitenkin pohtimaan vastustaan hetkeksi aikaa tuijottelen väreilevää veden pintaa. Hän ei voinut antaa ylpeydelleen periksi ja vain kutsua toista kyläilemään. Sen lisäksi eihän hän edes tiennyt miten hänen uusi pomonsa mahtaisi suhtautua siihen että hän kutsuisi vieraita. Toisaalta olihan hän pyytänyt oman uloskäynnin joten tuskinpa kukaan huomaisi oliko Raiden paikalla vai ei kunhan toinen ei heti pääovista tulisi sisälle.

"En tiedä. Ehkä. En ole varma kuinka uusi isäntäni suhtautuu siihen että luonani käy vieraita tosin tuskinpa hän haluaa kokonaan minun elämääni rajoittaa", hän vastasi vastaamatta kunnolla kuitenkaan kysymykseen. Jiro ei vain antaisi itselleen periksi ja kutsuisi toista. Sen lisäksi hän arveli että Raiden tulisi paikalle joka tapauksessa. "Mutta olihan se tosiaan melko komea rakennus", hän totesi ääneen ja jäi muistelemaan käyntiään. Hän kuitenkin kohotti kätensä suun eteensä ja yski muutaman kerran. Vesihöyry oli kuitenkin auttanut hivenen ja yskä ei enää kuulostanut läheskään niin pahalta kuin aikaisemmin. Nuorukainen laski kätensä otsalleen ja hieroi sitä hetken aikaa kurtistaen kulmiaan.

"Pitäisi kai kohta nousta ja mennä nukkumaan", hän pohti ääneen vaikka ympärillä oleva vesi höyrysikin vielä lämpimänä. Jiro painoi silmänsä kiinni ja nojasi päänsä takana olevaan reunaan liukuen samalla hivenen alemmas. Hänen varpaansa ylettyivät koskettamaan jotakin kohtaa Raidenissa ja tämä sai nuorukaisen vetämään jalkansa nopeasti takaisin koukkuun. Hän toivottavasti oli hipaissut vain toisen jalkaa.

Raiden irvisti Jiron vastaukselle, joka ei ollut sellainen kuin hän oli toivonut! Hän oli olettanut saavansa suoran kutsun, eikö Jiro-chan muka alkanut vieläkään lämmetä hänenen tungettelevalle läsnäololleen? Sitä vasta osattiin olla vaativia.
"Joten minä tulen käymään", Raiden sanoi. "Enköhän minä saa itseni puhuttua sisälle jotta voin taas yllättää sinut!"
Hän oli lahjakas puhumaan. Tosin noin hienolta kuulostavaan rakennukseen se saattaisi olla hankalaa.
"Ooh, niinkö? Hienoa, hienoa! Tulen sinne sairastamaan flunssaa, tämä viileä ilmasto ei muutenkaan sovi minulle, Jiro-chan!" mies sanoi leikkisästi. Eihän hän näyttänyt vieläkään minkäänlaisia sairauden merkkejä vaikka oli hoitanut toista - siitä jos mistä olisi kuvitellut saavansa nuhan. "Tosin taidan olla niin hyvää seuraa, että tauditkin välttelevät minua."

Raiden oli vastaamassa Jiron sanoihin kun jokin kosketti häntä. Hän ei kerennyt sanomaan asiasta ennen kuin poika jo kiskaisi jalkansa pois. Mies käänsi päänsä katsoakseen Jiroa.
"Alat käydä rohkeaksi - en uskonut, että suhteemme olisi jo näin pitkällä~!" Raiden sanoi vinosti hymyillen. "Etkö halua hyväillä vähän enemmän, mm?"
Raiden venytteli. Vesi oli vielä lämmintä joten hänellä itsellään ei ollut mikään kiire nukkumaan.

Jiro tyytyi vain nyökkäämään kun Raiden kutsui itsensä hänen uuteen kotiinsa. Hän päätti jättää vastaan väittämisen myöhemmälle tai unohtaa sen kokonaan. Nuorukainen oli kuitenkin ajatellut että toinen joka tapauksessa ilmestyisi paikalle. Hän kurtisti kulmiaan toisen sanojen jälkeen. "Mikä suhde? Ja ei en halua kun tuokin kosketus oli vain vahinko", hän sanoi nopeasti kietoen kätensä jalkojensa ympärille. Hän painoi silmänsä hetkeksi aikaa kiinni ja nautti lämmöstä ennen kuin pohti lähtemistä. "Taidan mennä jo", hän lopulta sanoi ja tarttui ammeen tukevaan reunaan päästäen ylös melko helposti. Ehkä kuume oli jo hellittämässä otettaan. Hän nousi ammeesta ja asteli varovin akselin pyyhkeensä luokse kuivaten itsensä. Hän kietoutui sen jälkeen yukatabiransa. Jiro loi vielä nopean katseen Raidenin suuntaan. "Tule sitten kun olet valmis", hän kehotti ja hävisi kylpyhuoneesta sipaisten kuumottavia poskiaan.

Hän asteli futonin luokse ja jäi katselemaan sitä hetkeksi. Hän vilkaisi sitten vieras futonia ja miettimättä työnsi futonit yhteen. Jiro asettui sitten omalle pedilleen ja veti peiton tiukasti ylleen painaen silmänsä kiinni. Hän tunsi olonsa väsyneeksi ja uupuneeksi mutta samalla hivenen paremmaksi. Huominen näyttäisi olisiko kuume jo kenties kokonaan poissa. Kuitenkin ennen sitä hän kaipasi pitkät yöunet ja lepoa.

Hän loi katseen keittiön suuntaan ja pohti tahtoiko teetä muttei vielä jaksanut liikkua mihinkään. Ehkä Raiden keittäisi hänelle kupin teetä ennen kuin he menisivät nukkumaan.

Raiden nauroi Jiron reaktiolle, toinen sitten osasi olla yllättämättä, hän oli tiennyt vastauksen jo ennen kuin oli ehtinyt päästää sanoja huuliltaan!
"Tai niin ainakin haluat minun uskovan. Et taida olla niin viaton, kuin annat minun ymmärtää, Jiro-tan", mies sanoi, tavallisen kutsumanimen sijaan innostuen tällä kertaa jo hellittelemään Jiroa typerällä päätteellä.
Sen sijaan, että Jiro olisi jäänyt lepertelemään hänen kanssaan nuorukainen kuitenkin ilmoitti menevänsä samantien. Oliko Raiden mennyt tällä kertaa liian pitkälle? Voisiko hän edes mennä liian pitkälle?
"Tulen ihan kohta, kylven vielä pienen hetken kun vesi on lämmintä!" mies vastasi ja hieroi leukaansa.

Raiden otti ilon irti kylvystä, jossa hän tällä kertaa - oli se hyvä juttu tai ei - sai olla ihan yksinään. Mies kasteli hiuksensa lämpimässä vedessä ja valui mitä selkärangattomaan asentoon ennen kuin totesi, että kohta olisi pakko nousta ylös.
Vielä tämänkin ajatuksen jälkeen mies käytti hetken löhöillen mutta sai lopulta kammettua itsensä ylös. Raiden kietaisi pyyhkeen ympärilleen ja käveli pois kylpyhuoneesta.

"Sä näytät siltä, että olet jo menossa nukkumaan!" mies huikkasi Jirolle jota tuskin näkyi peiton alta. "Oletko varma, ettet halua ennen nukkumaanmenoa vielä kupillista teetä? Ja sakeakin olisi vielä vähän jäljellä kai!"