Murtovaras teetä keittämässä

Jiro säpsähti Raidenin ääntä kun ei ollut kuullut miehen tulleen hänen perässään. Se oli varsin harvinaista että hänet sai yllätettyä mutta nyt sairaus vei suurimman osan yleensä niin tarkasta huomiosta puoleensa. Hän jäi hetkeksi katselemaan miestä ennen kuin kohottautui seisomaan ja nosti kätensä hieromaan niskojaan. "Ah. Anteeksi unohduin tänne", hän pahoitteli ja loi katseen ympärilleen. Kaikki taisi olla muuten valmiina peseytymistä varten. Pitäisi vain odottaa että vesi lämpiäisi ja sen jälkeen sammuttaa liekit jottei vesi ehtisi kuumentua tulikuumaksi. "Ei kai. Täällä on kaikki muuten valmiina, täytynee vain odottaa että vesi lämpiää", hän kertoi ja pudisti päätään. Hän loi katseen takaisin huoneen puolelle ja sipaisi hiuksiaan pois kasvoiltaan. Jiro horjahti yhtäkkisesti paikoillaan ja joutui nojaamaan selkänsä seinään ja painamaan silmänsä kiinni kun maailma tuntui keikkuvan hetken aikaa ympärillä. Hän puri hampaansa yhteen ja painoi käden kasvojaan vasten.

"Pahuksen tauti", hän mutisi hiljaa ja uskaltautui avaamaan silmänsä varovasti. Hän oli huomannut, että käden katkeamisen jälkeen sen muutaman kerran kun hän oli ollut kipeänä, oli hänellä paljon pahempi olo kuin ennen kätensä katkeamista. Lääkäri oli kuitenkin aikoinaan sanonut että se oli lähestulkoon normaalia silloin kun menetti raajan. Jiro jäi kuitenkin siihen nojaamaan seinään sillä ei uskaltanut liikkua vielä mihinkään. Hän kohotti katseensa Raideniin ja tuijotteli toista hetken. "En haluaisi myöntää tätä mutta ehkä se on ihan hyvä että olet paikalla", hän totesi lopulta lähes vastentahtoisesti ja painoi katseensa lattiaan jääden tuijottelemaan liekkien luomia varjoja.

Oli tosiaan harvinaista, että Raiden onnistui yllättämään Jiron, etenkin kun hän ei edes yrittänyt tehdä niin. Nuorukainen ei heti kiinnittänyt huomiotaan häneen vaan näytti miettivän hetken ennen kuin kohottautui seisomaan ja käänsi katseensa mieheen.
Raiden ei hypännyt auttamaan Jiroa vaikka näyttikin siltä, että hän onnistuisi vielä satuttamaan itsensä kaatumalla lattialle. Nuorukainen oli tarkka kunniastaan, miltä hänestä olisi tuntunut jos mies olisi tullut auttamaan häntä heti, kun Jiro näytti pieniä huojumisen merkkejä.

Mies hymyili tyytyväisenä Jiron antamalle myönnytykselle siitä, että hänen paikallaanolonsa oli vain positiivista.
"Tietenkin se on! Oliko sinulla siitä muka jotain epäilyksiä, Jiro-chan?" mies kysyi huvittuneena. "Oletko muuttanut mielipiteesi sen kimppakylvyn suhteen? Kaipaat varmasti jonkun vahtimaan, ettet menen pyörtymään veteen. Se vasta olisi nöyryyttävä kuolema - hukkua kylpyyn vain siksi, että on ollut liian ylpeä pyytämään apua itselleen."
Jiro näytti siltä, ettei pysyisi enää kunnolla pystyssä ilman apua. Onneksi Raiden ei koskaan ollut noin kipeänä vaikkei tämä ilmasto sopinutkaan hänelle, se oli aivan liian kylmä ja aina talven tullessa hän lupasi itselleen, ettei olisi enää seuraavana talvena täällä vaan jossain lämpimmämässä.
"En ihmettele yhtään, miksi olet kipeänä, ulkona on ollut jäätävän kylmä jo viikon ajan."
Paikalliset olivat tietenkin tottuneet tähän ja saattoivat sanoa sen olevan tavallista tähän vuodenaikaan.

Jiro katseli Raidenia ja kurtisti kulmiaan huokaisten hiljaa. Hän tiesi että toisen sanat olivat valitettavasti totta. Hänen heikosta olostaan johtuen mitä tahansa voisi käydä kylvyn aikana eikä tämä olisi ensimmäinen kerta kun hän sairaana ollessaan menettäisi tajuntansa. Hän katseli kylpypaljua ja sitten Raidenia selvästi koettaen saada päässään jonkun muun vaihtoehdon mutta mitään ei tullut mieleen. "Ehkä on sitten paras että jäät", hän mutisi hiljaa niellen ylpeytensä. Nuorukainen sipaisi hiuksiaan ja pysyi siinä selkä nojaten seinää vasten sillä ei luottanut siihen että pysyisi välttämättä pystyssä. Hän nyökkäsi miehen pohdinnoille. "Hmm. Totta nyt on ollut erityisen kylmä", hän myöntyi ja jäi tuijottelemaan taas hetkeksi aikaa liekkejä.

Hän katseli sitten taas ympärilleen pohtivana. "Voisitko hakea meille pyyhkeet siitä kaapista jossa pidän futonejakin", hän lopulta pyysi kohteliaasti. Hän olisi mielellään tehnyt sen itse mutta ei uskaltanut liikkua mihinkään. Jiro kohotti kätensä ja painoi sen otsalleen painaen silmänsä kiinni hetkeksi aikaa. "Tarvitsisimme myös ehkä muutaman saavillisen vettä lisää", hän mumisi ja hieroi otsaansa. Hän kohotti sitten katseensa Raideniin ja katseli miestä hetken hiljaisena ennen kuin laski katseensa kylpypaljuun jossa vesi höyrysi jo lupaavasti.

Raiden hymyili leveästi, selvästi tyytyväisenä itseensä ja omaan oivallukseensa siitä, ettei Jiro voisi kylpeä yksin ollessaan tuossa kunnossa.
"Hienoa että myönnät sen itsellesi, Jiro-chan!" mies sanoi tyytyväisenä. "Mitä tekisitkään ilman minua? Tiedän, mietit varmasti miten olet ennen pärjännyt ilman minua! Älä kuitenkaan takerru liikaa, en ole äitisi."
Mies iski leikkisästi silmää.
Jiro myönsi, kenties Raidenin mieliksi, että viimeaikoina oli ollut harvinaisen kylmää mikä sai miehen ilahtumaan. Niin, tietenkin oli ollut! Tietenkin hän oli oikeassa vaikka moni oli korjannut hänen väitettään.

Mies naksautti kieltään hienoisesti protestoiden saamiaan määräyksiään.
"Kuulostaa työltä", Raiden sanoi. "Mutta menköön, hoidat minua sitten kun olen sairas, eh?" Oikeastaan hän tuskin tulisi Jiron luo sairaana, makaisi ennemmin jossain haisevassa majatalossa ja miettisi, miten helvetissä saisi ruokaa.
Raiden katosi hetkeksi pois kylpyhuoneesta. Hän löysi pyyhkeen helposti ja tuli sen jälkeen lämmittämään hieman lisää vettä. Jos Jiro oli tarkkaavainen, kuten hän yleensä oli, mutta sairastavista ei koskaan tiennyt, hän huomasi heti, että mies oli tuonut mukanaan yhden pyyhkeen sijasta kaksi.
"Kohta on valmista joten voit aloittaa jo riisuutumisen!" mies totesi iloisesti.

Jiro kuunteli Raidenin puhetta ja huomasi nauttivansa siitä että joku oli höpöttämässä turhuuksia. Hän ei kuitenkaan sanonut mitään vaan kuunteli vain seuraten miestä katseellaan. "Tavallisesti en pyytäisi vierasta tekemään töitä joten pahoittelen Raiden-san", hän pahoitteli ääneen. Hän kohotti kätensä taas hieromaan otsaansa ja huokaisi hiljaa kun toinen hävisi hakemaan pyyhkeitä. Jiro painoi silmänsä kiinni siksi ajaksi ja avasi ne kun kuuli askeleet. Hän jäi katselemaan Raidenia ja kurtisti kulmiaan hivenen. Hän kallisti päätään sivulle tuijottaen pyyhkeitä toisen käsissä. Hän pudisti päätään antaen asian olla sillä olihan toinen voinut ajatella häntä tai sitten itseään. Hän kohotti katseensa mieheen kun toinen tuntui iloitsevan hänen riisuutumisestaan. Jiro oli kuitenkin liian väsynyt ja kuumeinen välittämään äänensävystä.

Mies huokaisi ja veti ensin kokonaisen kätensä kimonosta ja sen jälkeen tyngän esille. Hän jätti kimonon roikkumaan lanteille ja tarttui harsoon joka oli sidottu katkenneen käden ympärille. Jiro kieputti harson pois sen päältä ja nosti sen pienelle hyllykölle kylpytilan nurkassa. Hänellä oli ollut onnea sillä hänen kätensä oli katkottu puhtaalla terävällä miekalla mikä tarkoitti sitä että se oli myös parantunut melko tasaisesti. Jiro käytti hetken siihen että hieroi tynkäänsä. Hän loi sitten nopean vilkaisun hiustensa lomasta Raidenin suuntaan sillä ei pitänyt käden tynkänsä esittelystä. Häntä kuitenkin kiinnosti jäikö toinen tuijottamaan puuttuvaa kättä vai ei.

Hän asteli rauhallisesti lähemmäs kylpypaljua ja laski kätensä sinne kokeillen oliko vesi tarpeeksi lämmintä. Tukea hän otti paljun reunasta jotta pysyi heikosta tilastaan huolimatta jaloillaan.

Raiden, joka oli puhunut jälleen enemmän kiusoitellen kuin oikeasti sitä tarkoittaen oli yllättynyt, kun Jiro pyysi häneltä anteeksi. Mies kuitenkin vain virnisti vastaukseksi ennen kuin katosi hakemaan pyyhkeitä.

Raiden tosiaan jäi tuijottamaan Jiron riisuessa ja paljastaessaan suojaamattoman kädentynkänsä. Hänen reaktionsa ei kuitenkaan jäänyt pelkästään tuijottamiseen vaan mies päästi ihailevan vislauksen hampaidensa välistä. Hän oli huomannut Jiron hänen suuntaaman katseen ja koki tarvetta kommentoida.
"Tarkkaa työtä", Raiden totesi. "Sehän on hyvässä kunnossa. En ymmärrä, miksi vaikutat niin aralta asian suhteen. Tuotahan ei säikähtäisi tyttökään aikuisesta miehestä puhumattakaan!"
Käsi oli parantunut tasaisesti ja oli selvästi saanut hyvää hoitoa. Jos hän joskus menettäisi kätensä, olisi tuollainen paraneminen parasta, mitä toivoa saattoi. Vielä parempaa oli tietenkin kummankin käden pitäminen.

Raiden avasi puolihuolimattomasti omaa kimonoaan pitäen samalla silmällä Jiroa jonka pelkäsi horjahtavan maahan hetkellä millä hyvänsä.
"Varovasti", mies kehotti ja kokeili itse vettä. "Sopivan lämmintä."

Jiro loi katseen Raideniin toisen vislatessa katse selvästi hänen kädessään. Hän hymähti hiljaa ja vilkaisi käden tynkäänsä nopeasti. "En vain pidä siitä että ihmiset tietävät heikkouteni", hän totesi hiljaa vaikka asiaan kätkeytyi muitakin seikkoja. Käsi oli myös ainainen muistutus siitä mitä hän oli sinä samana iltana menettänyt. Hän painoi silmänsä kiinni hetkeksi ja huokaisi puristaen kädellään paljun puista reunaa. Hän ei huomannut sitä kuinka toinen oli avannut omaa kimonoaan. Hän veti henkeä ja piti tasapainonsa melko hyvin kun riisui loput vaatteistaan ja laski ne samalle hyllylle missä sideharso oli. Hän otti sitten ammeen reunasta tukea ja astui sinne istahtaen alas. Siihen asti kunnes hän oli veden suojassa piti mies katseensa vain suoraan edessään.

Hän veti muutaman kerran kätensä hiustensa lävitse ja painoi selkänsä paljun puista reunaa vasten huokaisten rentoutuneena. Lämmin vesi tuntui mukavalta ja se sai hänet painautumaan syvemmälle veteen. Mikään ei ollut sen mukavampaa kuin päästä liottamaan päivän liat sekä hiet pois kehostaan.

Jiro loi lopulta nopean katseen Raideniin mutta käänsi katseensa pian pois jääden tuijottelemana vettä edessään. Hän antoi ajatustensa käydä ajassa taaksepäin silloin kun hän oli viimeksi jakanut kylpyhetken jonkun kanssa. Siitä tuntui olevan ikuisuus aikaa. Hän kohotti kätensä ohimolleen ja hieroi sitä tasaisin liikkein. Lämmin vesi sai nuorukaisen melko nopeasti kuitenkin unohtamaan kaiken ja rentoutumaan.

Raiden katsoi Jiroa epäuskoiseksi.
"Ei sinun tarvitse riisuutua, jotta sen näkee", mies totesi vaikka olikin totta, ettei nuorukaisen yksikätisyyttä välttämättä huomannut heti. Se ei kuitenkaan jäänyt pitkään täysin huomaamatta jos osasi olla yhtään tarkkaavainen. Tyhjä hiha heilahtaisi lopulta tuulen mukana tai osuisi johonkin paljastaen henkivartijan raajarikkoisuuden.

Jiro asettui ammeeseen ja näytti rentoutuvan. Hän joutui ottamaan tukea siitä asettuessaan istumaan mutta sen jälkeen hän ei oikeastaan näyttänyt siltä, että olisi pyörtymässä. Raidenin huoli oli ollut turhaa mutta osittain tuo huoli oli ollut vain tekosyy päästä näkemään raajarikon pahoinpidelty käsi.
He kumpikin olivat hiljaa. Jiro loi pienen katseen Raideniin mutta käänsi hetken kuluttua katseensa pois selvästi niin ajatuksissaan, ettei huomannut Raidenin heittäneen kimononsa pois.

Mies myttäsi kimononsa ja hakamansa lattialle riisuutuessaan.
"Tee minulle tilaa", mies kehotti. "Eiköhän sinne kaksi mahdu ihan hyvin!" Mies jäi seisomaan paikalleen, kädet vaativassa puuskassa.

Jiro vilkaisi Raidenia juuri kun toinen myttäsi kimononsa lattialle. Hän tunsi kevyen punan kohoavan poskilleen mutta onneksi muutenkin kuumeen nostama puna peitti sen alleen. Kohteliaasti hän käänsikin katseensa toiseen suuntaan kunnes kuuli miehen kysymyksen. Hän kohotti katseensa hämmentyneenä mieheen. "Voit toki kylpeä vasta minun jälkeeni", hän koetti ehdottaa mutta tiesi sen luultavasti olevan täysin turhaa sillä toinen oli jo hyppäämässä ammeeseen hänen kanssaan. Nuorukainen vilkaisi ammetta ja sitten Raidenia. Toki he varmaankin molemmat mahtuisivat tänne mutta olihan se silti melko kummaa. Aikuiset miehet kylpemässä yhdessä. Hän tuhahti hiljaa.

Hän kuitenkin laski kätensä ottamaan ammeen reunasta tukea kun tunsi olonsa vähän heikommaksi. Samalla hän vetäytyi hivenen ryhdikkäämpään asentoon ja veti jalkansa koukkuun niin että polvet ilmestyivät veden pinnalle. "Mutta jos haluat välttämättä kylpeä' nyt niin kai mahdut tuohon", hän totesi ja vilkaisi ammeen toista päätä. Hän käänsi katseensa sitten polviinsa. Onneksi amme oli sen verran iso, ettei heidän tarvitsisi nyt aivan kiinni toisissaan olla.

Hän painoi silmänsä taas kiinni ja puristi hetken aikaa ammeen reunaa kädellään. Heikko tunne kuitenkin meni pian ohitse ja hän pystyi avaamaan silmänsä. Jiro kohotti käden suulleen ja yski hetken melko pahan kuuloisesti. "En tosin tiedä kuinka soveliasta tämä yhdessä kylpeminen on", hän lisäsi pohtivasti. Tuskin tieto tästä kuitenkaan leviäisi näiden seinien ulkopuolelle.

Raiden ei valittettavasti erottanut punastusta Jiron kasvoilla vaikkei yhtään epäillyt, etteikö hänen eksoottisen tumma kehonsa jota muutamat arvet kirjoivat olisi herättänyt Jirossa mitään tunteita. Saattoi vain ihmetellä, mistä tämä itsevarmuus kumpusi.
Jiro käänsi katseensa nolostuneena toisaalle ja totesi, että mies voisi kylpeä hänen jälkeensä.
"Mitä? Luuletko, että minä olen niin saastainen, että valkea ihosi tahrautuu?" mies kysyi leikkisästi. "Haluan kylpyyn kun vesi on vielä lämmintä."
Jiro näytti vaivaantuneelta tilanteen saavamasta hyvin arvattavasta suunnasta. Raiden ainakin oli olettanut, että he kumpikin olivat tienneet alusta asti, miten tämä tulisi päättymään.

Vastustelustaan huolimatta Jiro teki miehelle tilaa. Vähempikin tila olisi riittänyt mutta Raiden, joka mielellään röhnötti miten sattui kylpiessaan, ei valittanut saatuaan tilaa ottaa turhankin rento asento.
Raiden nousi ammeeseen ja otti tilan haltuunsa ennen kuin Jiro ehtisi muuttaa mieltään. Hän nosti jalkansa ulos ammeesta ja nojautui vasten sen reunaa. Vesi oli yhä lämmintä vaikka Raiden oli tottunut tätä lämpimämpään.

Raiden käänsi levollisesti kultaisien silmiensä katseen nuorukaiseen.
"Miten niin? Emmehän me tee mitään epäsoveliaista, Jiro-chan", mies sanoi. "Ainoastaan kylvemme viattomasti ja sinä ihastelet tietenkin miehekästä, taisteluiden karaisemaa kehoani mutta ei siinä ole mitään väärää."

Jiron täytyi myöntää, että jos hän ei olisi sillä hetkellä ollut kuumeessa ja ympäröivä vesi ei olisi ollut niin mukavan lämmintä, olisi nuorukainen varmaankin karannut tilanteesta pois. Tällä kertaa hän kuitenkin antoi asian olla, jäi vain siihen paikoilleen laskien kätensä lepäämään polviensa päälle. Toinen otti rennon asennon häntä vastapäätä mutta hän piti katseensa visusti vain omassa kädessään. "Emme tietenkään Raiden-san", hän totesi vastaukseksi. Eihän hetkessä sinällään mitään pahaa ollut mutta silti ajatus tästä kylvystä oli hänen mielestään jossain määrin epäsovelias. Hän kuitenkin kohotti katseensa mieheen edessään kuullessaan toisen sanat. Nuorukainen kurtisti kulmiaan ja vilkaisi Raidenin yläkehoa sen verran mikä veden yläpuolella oli. "Mielestäni kehosi ei ole yhtään sen miehekkäämpi kuin minunkaan joten en näe erityistä syytä sen ihailulle", hän totesi vakavasti ja sipaisi hiuksiaan pois kasvoiltaan.

Hän kuitenkin tajusi hetkeä myöhemmin kuinka hänen sanansa voisivat kuulostaa loukkaukselta. "Ei niin etteikö kehosi olisi varmaankin ihailemisen arvoinen jos kohdalle sattuisi joku jota sitä haluaisi ihailla", hän yritti korjailla sanojaan onnistuen melko huonosti siitä. Tämän kaiken Jiro kuitenkin pisti täysin kuumeensa piikkiin.

Hän painoi silmänsä jälleen hetkeksi aikaa kiinni ja nojautui ammeen reunaa vasten jotta ei kaatuisi vahingossa veteen. Yskänpuuska yllätti miehen taas ja hän nosti käden suunsa eteen. Jopa hän ymmärsi, ettei hänen varmaankaan kannattaisi liota vedessä kovinkaan kauaa jos ei haluaisi sairauden menevän pahempaan suuntaan.

Mies mutristi huuliaan Jiron mainitessa, ettei hänen kehossaan ollut mitään kiinnostavaa, kykenihän nuorukainen ihailemaan miehisyyttä kaivatessaan. Raiden oli heti vastustamassa ajatusta, hän oli vanhempi ja pidempi eikä pystynyt yhdistämään sanaa miehekäs missään määrin Jiroon vaikka todellisuudessa toinen ei ollut niin hentoinen, kuin Raiden antoi sanoillaan ymmärtää.
Tai mitä hän halusi ajatella.
"Nooh noh, Jiro-chan! Jos aikoisit loukata minua, saisit yrittää enemmän", Raiden totesi Jiron ontuviin anteeksipyyntöihin. "Tiedän kyllä, että et vain kehtaa sanoa ääneen totuutta." Mies nauroi, oli hankala sanoa oliko hän tällä kertaa ainoastaan vitsaillut vai tarkoittiko oikeasti sanomisiaan.

Raiden valui jo pienen hetken aikana syvemmälle ammeeseen kunnes lopulta hän oli uponnut sinne kaulaansa asti.
"Vesi alkaa jo jäähtyä", mies totesi. "Sinun pitäisi nousta ylös ettet tule entistä kipeämmäksi."
Harmi, juuri kun hän oli alkanut nauttia. Olisi vain pitänyt sikamaisesti hypätä ammeeseen aikaisemmin välittämättä nuorukaisen tunteista. Hienotunteisuudesta oli vain harmia tässäkin tilanteessa.

Jiro sipaisi hiuksiaan ja katseli Raidenia hetken aikaa sanomatta kuitenkaan toisen sanoihin enää mitään. Ei hän ollut, laisinkaan varma oliko toinen laskenut leikkiä vai ei ja juuri sillä hetkellä ei sillä taitanut olla kovinkaan paljon väliä. Hän painoi silmänsä kiinni taas hetkeksi ja tunsi olonsa uniseksi mutta ei olisi millään jaksanut liikkua. Toisaalta taas vesi kävi koko ajan viileämmäksi ja hän melkein saattoi tuntea kuinka kuume nousi. Hän raotti silmiään ja jäi tuijottamaan Raidenia hiljaisena sanomatta mitään pitkään aikaan miehen sanoihin. "Niin kait", hän lopulta totesi hiljaa ja laski kätensä ammeen reunalle. Hän koetti nousta ylös mutta valitettavasti se jäi vain melko surkeaksi yritykseksi. Hän ei vain millään saanut enää tarpeeksi voimaa ponnistaakseen seisomaan. Apua hän ei kuitenkaan ollut heti pyytämässä.

Hetken taistelun jälkeen nuorukainen kuitenkin pääsi jaloilleen ja piteli tiukasti ammeen reunasta kiinni jotta pysyisi pystyssä. Hän nousi pois vedestä mutta piti silti tiukan otteensa ammeen reunassa. Jiro sai kuitenkin voimiaan kerättyä ja pääsi muutaman askeleen eteenpäin kunnes lyyhistyi hyllyn viereen pitelemään päätään. Väsyneenä hän kuitenkin sai kimonon vedettyä suojaamaan vartaloaan ennen kuin lepuutti silmiään ja nojasi päänsä hyllykön reunaa vasten.

Jiro oli pitkän aikaa hiljaa kuin olisi ainoastaan miettinyt miehen sanoja mutta Raiden huomannut sitä. Hän oli ummistanut silmänsä ja nautti veden häilyvästä lämmöstä. Mitä Jiro oikein oli kuvitellut, että hän kylpisi vasta kun lämpö olisi kadonnut vedestä.
"Mmm, tietenkin. Olen oikeassa", mies vastasi toisen epämääräisiin sanoihin lähes yhtä epämääräisesti ja käänsi katseensa hitaasti nuorukaiseen. Jiro oli laskenut kätensä ammeen reunalle ja yritti nousta ylös erittäin huonoin tuloksin. Raiden ummisti uudelleen silmänsä yrittäen imeä itseensä lopun lämmön ennen kuin nousisi ylös auttamaan nuorukaista ammeesta.

Raiden kuunteli vielä hetken Jiron taistelua ennen kuin avasi silmänsä ja kohottautui auttaakseen Jiroa, joka oli juuri päässyt pois vedestä. Pitkälle hän ei kuitenkaan kestänyt sillä jo muutaman askeleen jälkeen hän lyyhistyi hyllyn viereen päätään pidellen.
Raiden ei mennyt vieläkään väliin vaan nappasi itselleen pyyhkeen. Hän kuivasi hiuksiaan ja kietaisi pyyhkeen vyötärölleen.
"Tule, autan sinut sänkyysi", mies sanoi ja ojensi kättään Jirolle.

Jiro ei olettanutkaan apua sillä hän halusi päästä omin voimin vain jos siihen kykenisi. Hän kuitenkin pysyi paikoillaan silmät suljettuina ja kuuli kuinka toinen nousi ammeesta. Hän sipaisi kosteita hiuksiaan ja avasi silmänsä kohottaen katseensa Raideniin. Hän vilkaisi miehen kättä ja ei tehnyt hetkeen elettäkään tarttuakseen siihen. Hän mietti omia vaihtoehtojaan hetken aikaa ja kurtisti kulmiaan. Hän veikkasi kuitenkin että toinen ottaisi pian jonkun radikaalimman tavat saada hänet pois kylpyhuoneesta jos hän ei tarttuisi toisen apuun nyt. Jiro sujautti kätensä kimonon hihasta ja kietaisi sen ympärilleen löysästi ennen kuin tarttui miehen käteen ja toisen avulla pääsi pystyyn.

Hän joutui jonkin verran tukeutumaan Raideniin mutta koetti parhaansa mukaan pysyä itse pystyssä. Matka futonille tuntui aivan liian pitkältä mutta se lopulta hän kuitenkin pääsi lysähtämään futonille. Jiro käyttikin tilaisuuden hyväkseen ja melkein heti kävi makaamaan peiton päälle painaen silmänsä taas kiinni. Siitä oli kauan kun hänellä oli viimeksi ollut näin huono ja heikko olo. Nuorukainen raotti silmiään kuitenkin ja väsyneenä veti peiton ylleen haukotellen.

"Kiitos avustasi Raiden-san", hän totesi kohteliaasti ja saikin sanat sanottua ennen kuin joutui yskimään käteensä hetken aikaa. Jiro huokaisi hiljaa ja painoi käden kasvojensa päälle koettaen tasata huonoa oloaan.

Raiden jätti omat vaatteensa myttyyn pienen kylpyhuoneen lattialle. Hänen ojennettuun käteensä tartuttiin mutta Jiro ei halunnut ottaa miehestä niin paljoa tukea, että olisi suorastaan tarttunut hänen hartiaansa.
Sen sijaan, tavalliseen tapaansa, nuorukainen yritti pärjätä mahdollisimman pitkälle omin avuin pikkuinen käsivarsi kuitenkin kevyesti Raidenin käsivarren ympärille kietoutuneena. Raiden päästi nuorukaisesta irti vasta kun he olivat päässeet futonille, jolle Jiro lysähtikin uupuneena ja kiskoi peiton ylleen.

"Ala koisia", mies käski ja kaivoi esille piippunsa. "Katsotaan huomenna, miten voit."
Jos Jiro olisi samanlaisessa kunnossa kuin oli ollut nyt illalla, hän tuskin olisi menossa töihin.
"Jos kunto on samanlainen kuin tänään, jään tänne katsotaan, ettet tukehdu yskääsi", Raiden jatkoi kepeästi, kutsuen itse itsensä Jiron luoksi hieman pidemmäksi aikaa.
Mies asettautui paljaalle tatamille löhöämään Jiron viereen ja pyöritteli tyhjää piippua sormissaan.
"Sopiiko? Tietenkin sopii, eihän toipilaalle anneta varaa valita joten jätä kaikki Raiden-sedälle!"

Jiro kääntyi katselemaan Raidenia vaikka tunsikin olonsa väsyneeksi. Hän sipaisi hiuksiaan pois kasvoiltaan ja asettui mukavammin. Nuorukainen koetti kietoa peittoa tiukemmin ympärilleen, sillä tunsi olonsa kylmäksi vaikka olikin siellä peiton suojassa. "Kyllä minä itseksenikin pärjään", hän totesi sieltä peiton suojista käheästi ja yski taas muutaman kerran. Hän ei kuitenkaan varsinaisesti kieltänytkään sitä että toinen jäisi hänen luokseen. Olisihan se mukavaa omalla tavallaan kun joku olisi katsomassa että hän pysyisi tolpillaan. Toisaalta taas silloin kun hänellä oli heikko ja huono olo oli hän mieluusti yksinään, sillä harvoin tahtoi näyttää muille heikkouksiaan. Jiro liikahteli koettaen löytää mukavaa asentoa painaen silmänsä kiinni. Hyvää asentoa oli kuitenkin varsin hankala löytää ja nuorukainen pyörikin levottomasti sängylle vielä hetken aikaa.

Hän huokaisi ja raotti silmiään vilkaisten Raidenia nopeasti. Kuumeisessa mielessään hänen täytyi myöntää että sillä hetkellä hän olisi mieluusti käpertynyt toisen viereen sillä mikään ei kuulostanut niin hyvältä kuin päästä lämpimään toisen kehon viereen. Jiro yski taas hetken käteensä ja hieroi sen jälkeen ohimoaan. Hän veti peiton tiukemmalle ympärilleen ja värisi kylmästä.

Hän kallisti päätään sivulle ja jäi hetkeksi aikaa tuijottelemaan kattoon silmäluomiensa alta mutta painoi lopulta silmänsä kiinni. Kylmyydestä huolimatta hän sai lopulta kiinni unen päästä, joskin uni jäi vain kevyen puoleiseksi ja luultavasti nuorukainen heräisi mihin tahansa pienempäänkin ääneen.

Jiro vakuutti, että pärjäisi itsekin mutta Raiden ei ottanut noita sanoja kuuleviin korviinsa. Hän ihmetteli, miten nuorukainen oli voinut pärjätä näin hyvin tuossa kunnossa tähänkään asti! Jiro-chanilla ei tosiaan tainnut olla ketään, joka olisi hieman katsonut hänen peräänsä.
"Ei, ei, kyllä minun nyt täytyy pitää sinusta huolta!" mies väitti kivenkovaan ja haukotteli makeasti. Hän painoi päänsä vasten lattiaa jaksamatta hakea itselleen omaa futonia. Hän oli nukkunut futoneilla jotka olivat huomattavasti kovempia kuin Jiron tatami.

Kun näytti siltä, että nuorukainen oli nukahtanut mies jaksoi raahata luunsa kaapille ja otti sieltä viimekertaisen peittonsa. Hän levitti sen Jiron ylle ennen kuin heitti oman futoninsa lattialle. Makuulle asetuttuaan mies oli sikeässä unessa muutamassa minuutissa. Raiju oli sen sijaan osannut arvata Jiron ajatukset siitä, että hän kaipasi jonkun viereensä ja vasten tapojaan oli nukahtanut nuorukaisen viereen peitolle.

Raiden heräsi omaksi laiskaksi itsekseen yllättävän aikaisin aamulla ja nousi ylös päätään raapien. Hän haki kylpyhuoneesta kimononsa ja kiskaisi sen päällen jaksamatta tai vaivautumatta kuitenkaan pukemaan hakamoita jalkaansa.
Tämän tehtyään mies ryhtyi keittämään teetä. Jiro-chan heräisi varmasti kohta ja tuskin olisi siinä kunnossa, että jaksaisi edes vettä keittää.

Jiro nukkui katkonaista unta koko yön minkä seurauksena yleensä niin aikaisin hereillä oleva mies nukkui hivenen pidempään aamuun. Hän raottaessaan silmiään joutui välittömästi toteamaan että hänen olonsa oli ehkä vielä huonompi kuin edellisiltana. Kuume oli ilmeisesti noussut yön aikana ja yskä pahentunut. Hän oli kuitenkin melkein arvannut että ensin kuume nousisi vielä ennen kuin se alkaisi helpottaa. Nuorukainen raotti silmiään väsyneenä ja liikahti futonillaan. Hän käänsi kuitenkin katseensa Raijuun vieressään ja hymähti hiljaa. Hänellä oli ollutkin sellainen tunne että joku lämmin oli nukkunut hänen vierellään mutta yön pimeinä tunteina heräillessään ei hän ollut huomannut sen olevan apina. Jiro mietti hetken päästä, että hänen täytyisi varmaankin pyytää jotakuta naapurista viemään viestin hänen isännälleen, siitä ettei hän pääsisi tänään töihin. Hänestä ei olisi turvaa kenellekään tässä kunnossa ja sen lisäksi saisihan uusi henkivartija harjoitella työtä itsekseen.

Hän olikin niin mietteissään että häneltä kesti hetken aikaa tajuta jonkun muunkin kuin pelkän Raijun olevan asunnossaan. Jiro kuunteli keittiöstä kantautuvia ääniä jotka kertoivat siitä että Raiden oli keittämässä teetä. Hän ynähti ja kohotti kätensä hieromaan otsaansa hetkeksi aikaa ennen kuin nousi istumaan. Nuorukainen otti kädellään lattiasta tukea jotta pysyisi pystyssä ja painoi silmänsä kiinni.

Hän loi katseen puutarhan suuntaan hivenen kaipaavasti. Tämä oli ensimmäinen aamu pitkään aikaan kun hänen ensimmäinen askareensa ei sisältänyt ulos menemistä ja Itsukin alttarin siistimistä sekä suitsukkeiden sytyttämistä. Jiro tunsi pienen syyllisyyden kolauksen mutta lupasi itselleen että ennen iltaa menisi sen tekemään.

Raiden vihelteli keittiössä teetä hauduttaen. Hän oli kuulevinaan liikettä toisaalta ja osasi aivan oikein arvata, että Jiro oli lopultakin herännyt. Hetken kuluttua nuorukainen yski kuulostaen huomattavasti kurjemmalta kuin eilen illalla - tämä todisti sen, että Raiden oli ollut oikeassa paristakin asiasta. Siitä, että Jiro oli hereillä kuin myös siitä että hän oli entistä kipeämpi heti aamusta.

Raiden ilmestyi hetken kuluttua keittiöstä kantaen mukanaan kolmea kupillista teetä.
"Huomenia, Jiro-chan!" mies sanoi. "Älä turhaan rasita itseäsi, jos pyörryt, en tiedä, mitä pitää tehdä. En ole ensiapuihminen. Hallitsen vain tekohengityksen."
Mies laski heidän juotavansa lattialle ja istui itse omalle futonilleen, joka oli levitetty sievän nuorukaisen futonin viereen.
"Juodaan kupilliset teetä, sitten sinä painut taas pehkuihin, minä menen ostamaan meille jotain syötävää ulkoa."

Raiden kohotti oman teekuppinsa huulilleen. Hieman liian laihaa mutta Jirolla tuskin oli edes makuaisti enää tallella.
"Ja voisin käydä kertomassa, ettet ole tänään tulossa töihin vaikka eiköhän se ole jo huomattu, kun et ole vielä paikalla", mies sanoi.

Jiro raotti silmiään ja jäi seuraamaan Raidenia katseellaan kun toinen toi teekuppeja keittiön puolelta. Hän yski taas hetken aikaa ja nyökkäsi vain. "En minä pyörry", hän mutisi karhealla äänellä ja otti hivenen paremman asennon futonilla jotta pysyisi pystyssä ja pystyisi juomaan teetä samaan aikaan. Hän nosti yhden kupeista käteensä ja hörppäsi siitä pienen kulauksen. Tee lämmitti mukavasti ja sai olon hivenen paremmaksi, vaikkei se ihmeitä tehnytkään. Unisena hän tuijotti eteensä mitään oikein näkemättä. Toisen puhe kuitenkin havahdutti hänet ja hän sai katseensa käännettyä mieheen. Jiro kohotti kupin kuitenkin huulilleen ja joi kulauksen ennen kuin uskaltautui puhumaan. "Haluan maksaa osani joten", hän sanoi ja kaiveli kimonoaan hetken aikaa. Hän löysi taskustaan pienen pussillisen jonka sisällä oli tarpeeksi kolikoita ainakin ruokaan. Hän ojensi sen sitten miehelle.

"Ja olisin hyvin kiitollinen jos veisit tiedon siitä että en ole tulossa töihin tänään työnantajalleni", hän jatkoi sitten nyökäyttäen päätään. Jiro hörppi taas hetken aikaa teestään ja painoi silmänsä kiinni huojuen hivenen. Hänen päässään pyöri ja silmäluomet tuntuivat raskailta. Oli melkein vaikeaa pysytellä hereillä laisinkaan mutta hän halusi juoda edes tämän kupillisen loppuun ennen kuin jatkaisi uniaan.

"Kiitos kun jäit Raiden-san", hän sanoi ja nyökäytti päätään. Hänen täytyi myöntää että hän oli todella kiitollinen miehelle tästä.

Raiden ei pannut lainkaan pahakseen vaikka Jiro vaatikin saada maksaa oman osuutensa. Hän otti rahat tyytyväisenä vastaan.
"Tietenkin käyn, tietenkin käyn. Katsotaan, heitättääkö hän minut pihalle ennen kuin ehdin kertoa asiani", Raiden sanoi naureskellen.

Mies katsoi Jiroa huulillaan vino hymy nuorukaisen kiittäessä häntä. Jiro sentään osasi arvostaa häntä, se oli hyvä piirre.
"Ei minulla ole sen kummempaa tekemistä", mies sanoi. "Joten miksen olisi jäänyt." Raidenilla ei tosiaan ollut sellaisia kiireitä kuin työt eikä kukaan onneksi määrännyt hänen menemisistään ja tulemisistaan joten Jiron luokse jääminen ei vaatinut minkäänlaisia järjestelyitä.
"Mutta yritä nyt pärjätä hetki yksinäsi, käyn ulkona", mies sanoi ja heitteli äsken saatua pientä rahapussukkaa kädessään mietteliäästi. Hän käväisi pukemassa hakamat jalkaansa ja kurkisti vielä missä kunnossa Jiro oli. Jos nuorukainen ei estellyt hänen lähtöään mies jätti Raijun hänelle seuraksi ja lähti itse kaupungille.

Aikaa kului muutama tunti jonka aikana sairastava nuorukainen saattoi menettää jo uskonsa siitä, että Raiden olisi tulossa takaisin ennen iltaa. Lopulta mies kuitenkin avasi oven huolettomasti kantaen mukanaan kummallekin annosta ramenia.
"Jiroo~chan! Toivottavasti pidät ramenista, ostin kummallekin kupilliset!" mies ilmoitti kovaäänisesti ovesta sisään astuessaan. Hän vaikutti olevan tapansa mukaan hyvällä tuulella vaikka oli epäilemättä saanut huonoa kohteluia Jiron isännältä.

Jiro lysähti takaisin makaamaan ja painoi silmänsä kiinni kuunnellessaan kun Raiden teki lähtöä hänen asunnoltaan. Hän ei estellyt toista laisinkaan vaan hautautui vain peittojen alle koettaen saada unenpäästä taas kiinni. Kauaa ei kestänytkään ennen kuin nuorukainen oli unessa. Hän tuhisi rauhallisesti tyynyään vasten ja saikin nukuttua muutaman kymmenen minuuttia rauhassa. Hän heräili kuitenkin muutaman kerran ennen kuin luovutti nukkumisen kanssa kokonaan. Hän nousi istumaan ja suti hiuksiaan jääden tuijottamaan eteensä. Hän vilkaisi Raijua ja kohottautui sitten seisomaan. Hän horjahti kevyesti ja asteli kaapilleen. Jiro kaivoi sieltä vähän käytetyn yukatabiran joka oli väriltään vaaleansininen. Hän vaihtoi sen ylleen ja viikkasi kimononsa kaappiin jättäen sen hylylle. Nuorukainen nojautui sitten kaappia vasten ja jäi siihen hetkeksi aikaa lepäämään ennen kuin palasi takaisin futonilleen ja lysähti istumaan.

Hänen katseensa harhaili taas ulos mutta hän päätti kuitenkin painautua makuulleen hetkeksi ja koettaa levätä ennen kuin koettaisi päästä ulos. Aika valui eteenpäin eikä Jiroa varsinaisesti väsyttänyt. Hän vain makasi peittojen alla nauttien hiljaisuudesta. Hänen mieleensä ei hetkeksikään putkahtanut etteikö Raiden palaisi vaikka siitä kun toinen oli lähtenyt tuntuikin olevan kauan.

Jiro lopulta kuitenkin nousi ylös ja määrätietoisesti lähti takaovea kohden. Hän pysähtyi aina välillä ottamaan tukea seinästä mutta pääsi kuin pääsikin oven luokse. Hän työnsi sen auki ja kietoi mukaansa napanneen huivin paremmin ympärilleen ennen kuin jatkoi matkaansa pienelle pyhäkölle. Hän seisahtui yskimään ja avasi puiset ovet. Jiro sytytti muutaman suitsukkeen ja painoi kätensä yhteen ja päänsä alas lausuen mielessään rukouksen sekä päivittäiset tervehdyksensä Itsukille. Hän kuuli ääniä sisältä talosta mutta ei vaivautunut liikkumaan ennen kuin tunsi heikotuksen kehossaan ja joutui painautumaan kyykkyyn kun ei pystyssä pysynyt.

Raiden ei heti huomannut, ettei Jiro ollutkaan paikalla vaan jatkoi juttelua tyhjälle sängylle.
"Toivottavasti lohi kelpaa, siellä ei ollut muuta", mies jutteli rennosti. "Pitäisi varmaan keittää meille teetä tämän kanssa vai miten olisi pari kupillista sakea, se saisi sinut kunnolla hereille!"
Raiden naurahti ja vilkaisi suuntaan, missä kuviteli Jiron olevan. Sänky oli kaikkien odotuksien vastaisesti tyhjä mikä sai miehen nauramaan omalle typeryydelleen. Missä Jiro kun mahtoi olla?

Vastauksen löytäminen kysymykseen ei ollut hankalaa ja Raiden onnsitui ensimmäisenä etsimään oikeasta paikasta. Hän avasi takaoven.
"Jiro-chaaan~!" mies huusi ja katseli kyykkyyn painautunutta nuorukaista. "Mikä vialla? Heikottaako? Sattuuko vatsaan? Minä toin meille ruokaa. Jos et pidä kiirettä, me syömme Raijun kanssa sinunkin ramenisi ja jätämme sinulle pelkkää sakea vatsantäytteeksi!"
Raiden asteli Jiron viereen ja laski kätensä hänen hartialleen.
"Raiju ei näytä olleen hyvä lapsenvahti, on päästänyt sinut harhailemaan ulos. Ensi kerralla hän saa mennä ostamaan ruokaa kun minä jään sisälle laiskottelemaan."

Jos Jiro ei noussut itse ylös Raiden kiskaisi hänet jaloilleen.

Jiro kohotti katseensa Raideniin ja jäi tuijottamaan miestä hetkeksi aika unisena. "Oloni on vain hivenen heikko. Tulen kyllä syömään", hän sanoi ja hymähti hiljaa. Hän vilkaisi toisen kättä olallaan ja sitten taas miehen kasvoja kohden. Hänen katseensa kuitenkin harhaili pyhäkköön. "Halusin vain käydä siistimässä pyhäkön", hän sanoi ja nyökäytti päätään. Aivan itse hän ei ylös päässyt vaan joutui tukeutumaan Raidenin apuun. Pian hän kuitenkin oli jaloillaan ja yski hetken käteensä. Hän loi vielä yhden katseen pyhäkköä kohden ennen kuin lähti raskain askelin astelemaan takaisin sisälle. Jiro pääsikin pitkältä tuntuneen matkan pian takaisin sisälle ja jäi hetkesi nojaamaan oven karmiin ennen kuin asteli sisälle. Hän veti keuhkonsa täyteen hyvää ruoan tuoksu ja huomasi vasta silloin miten nälkä hänellä olikaan. Nuorukainen lukikin sen hyväksi merkiksi että hänellä oli nälkä.

Hän kallisti päätään sivulle ja vilkaisi taakseen odottaen että Raidenkin tulisi takaisin sisälle. Jiro suuntasi kuitenkin askeleensa sängyllä ja hivenen horjuen pääsi ehjin nahoin lysähtämään futonille. Hän jäi peiton päälle istumaan ja loi katseen oven suuntaan ennen kuin katseli ympärilleen etsien ruokaa katseellaan. Ruoka purkit olivat kuitenkin keittiön puolella eikä nuorukainen jaksanut lähteä sinne.

"Mitä ruokaa toit meille Raiden-san?", hän uteli lopulta karhealla äänellään ja kietoi huivin tiukemmin ympärilleen. Jiro joutui kuitenkin hetken aikaa yskimään karheaa kurkkuaan puhumisen jäljiltä.