Mei

Nimi: Reira (geishanimeksi tulee Mei)
Sukupuoli: Nainen
Ikä: 19
Ammatti: Geisha (maiko, valmistuu pian geishaksi)

Ulkonäkö
Geisha on vain kauneutta. Geisha on taiteilija. Geishat eivät ole kurtisaaneja eivätkä vaimoja, he myyvät taitojaan, eivät kehojaan. Geishat luovat toisen, salaisen maailman; he ovat varjoja, harhakuvia, haaveita todellisuden tuolla puolen.

Hän on oppinut olemaan juuri sitä, illuusio salatusta kauneuden maailmasta, jota on vaikea vangita. Hän kätkee itsensä kutsuvaan, jopa hienostuneesti viettelevään verhoon ja on oppinut hallitsemaan jokaista siroa, sulokasta liikettä, elettä, ilmettä ja olemustaan kuin olisi hengittävä taideteos - mitä geisha onkin. Hänellä on hyvä ryhti, vangitseva katse ja tapa kantaa itseään tavalla, joka ilmoittaa hänen tietävän oman arvonsa olematta kuitenkaan röyhkeä tai ylimielinen - vaikka hän on todellisuudessa juuri sitä.
Maikona esiintyessään pukeutuu värikkäisiin, kalliisiin silkkikimonoihin ja korkeisiin, sipsutusta vaativiin puukenkiin, koristelee hiuksensa kukkakammoilla ja maalaa kasvonsa lumivalkeiksi punatuilla huulilla sekä mustalla rajatuilla kulmilla ja silmillä.

Hän on 148 senttiä pitkä, laiha ja vain kevyesti naisellinen; hänellä on pitkät, sirot raajat, kapeat hartiat, pienet ja naiselliset kädet ja jalkaterät sekä olemuksessa jotakin samalla haurasta, mutta sitkeää ja pysäyttämätöntä. Ainoa asia, mitä hän muistaa äidistään, on tämän tapa sanoa, että tytär oli kuin tuuli, aina liikkeessä, aina etsimässä.
Iho on vaalea ja viileä sekä mustat, tuuheat hiukset hyväkuntoiset ja kiiltävät kiitos tarkan huollon. Maikon elämässä ne on usein vahattu monimutkaisille nutturoille ja vaativat nukkumista pään ilmassa pitävällä niskatuella, mikä ei yhtään auta huonosta kaukonäöstä johtuvaa, melkein jatkuvaa päänsärkyä.

Kapeahkot ja kevytpiirteiset kasvot melkein nukkemaiset ja piirteiltään selvästi japanilaiset, luustoltaan hienostuneet: sopusuhtainen leuka, melko korkeat poskipäät, pitkä ja suora, naisellinen nenä, korkeat, ilmeikkäät ja huolellisesti siistityt kulmat sekä pieni, kapea ja kalpeahuulinen suu, hyvinhoidetut hampaat. Hän tarjoaa kahdenlaista hymyä: geishan taidokasta, kujeilevaa tai kohteliasta, jopa viettelevää ja harvinaisempaa, aitoa ja erittäin yksityistä.
Vinot, hyvin älykkäät ja paikoin hämmentävät silmät, sillä pupillit ovat pienehköt ja iirikset pistävän kalpean siniharmaat kuin jää. Todellinen erikoisuus piilee kuitenkin vaikeasti tulkittavassa katseessa.

Luonne
Geishaksi ei ryhdytä oman kohtalon löytämiseksi, vaan siksi, ettei ole muita vaihtoehtoja. Geishan ei kuulu haluta, eikä tuntea - geisha on utuisen maailman taiteilija, joka tanssii ja laulaa, viihdyttää. Muu on vain varjoa - muu on salattua.

Reira on kai kadonnut, kun hän on pessyt valkoisen naamion pois. Hänestä tuntuu usein, että hän on hukannut itsensä eikä maanviljelijän tytär, onnekkaasti geishan tielle päätynyt tyttö tunnu lainkaan tutulta. Ehkä hän on niin lahjakas kyvyssään muuntautua siksi, mitä teehuoneen asiakas kaipaa, että on kadottanut itsensä prosessissa. Hän on varma siitä, että on hukannut ainakin omat haaveensa, sillä ei osaa nimetä enää yhtään.
Identiteettikriisistä huolimatta hän on ylpeä, itsenäinen ja riippumaton, siihen hän pyrkiikin: vapauteen. Hän ei voi sietää, kertakaikkiaan voi sietää, itseään rahasta myyviä prostituoituja tai ylipäätään ketään, joka käyttäytyy kuin sellainen. Hän antaa hyvin kylmän vastaanoton niille, jotka ovat tarpeeksi typeriä sekoittaakseen hänet, geishan, tavan katuhuoraan. Hän on taiteilija, sivistynyt ja korkeastikoulutettu sellainen ja haluaa tulla myös tunnustetuksi sellaisena.
Hillitty, korkeintaan viileä ja aavistuksen viiltävä ulkokuori on harjaantunut vuosien saatossa, mutta rakoilee pahasti erityisesti pahassa, harmillisen usein ilmenevässä migreenissä ja satunnaisissa tunnekuohuissa. Reira ei halua rikkoa geishan salattua kauneuden maailmaa paljastamalla oman inhimillisen heikkoutensa ja epävarmuutensa.

Hänen tiedonjanonsa säikyttää jotkin miehet, kahmiihan hän käsiinsä jokaisen mahdollisen kirjan ja janoaa silti vain lisää. Halu tietää lisää on luontainen, mutta kiirettä on siivittänyt lapsuuden lääkärin huolimaton lausahdus siitä, että Reira varmaan sokeutuu pian tuollaisilla silmillä. Niinpä häntä riivaa nyt jatkuva, kalvava kauhu siitä, että joku aamu hän herää loputtomaan, avuttomaan pimeyteen. Kirjojen maailmaan uppoutuminen myös tarjoaa pakotien hänen oman elämänsä loukusta.
Kirjojen lisäksi hän nauttii suuresti älypeleistä, ajatuspähkinöistä ja erilaisista palapeleistä sekä, totta kai, ironiasta ja sarkamista, jota hän tosin käyttää niin hienovaraisesti, että häntä on vaikeaa saada kiinni sen käytöstä. Hän on tosin yhä röyhkeämpi ja provosoivampi, sillä alkaa olla erittäin kyllästynyt teennäiseen kohteliaisuuteen ja kasvaa vain ylpeämmäksi ja ylimielisemmäksi.

Ehkä hän on kuin tuuli, yksinäinen elementti, joka ei koskaan pysähdy, asetu aloilleen tai ole onnellinen. Hän yritti aikansa olla edes vihainen siitä, että perhe heitti hänet pois, mutta yritys osoittautui turhaksi. Hänen perheensä on sidottu maahan kuin puu juuriinsa. Reira ei enää muista heitä, vain värjyvät mielikuvat vehreistä riisipelloista, lannan hajusta, liasta ja sisaruksista lämpimästä, jalkoja pursuavasta sängystä. Hän uskoo olevansa onnellisempi varakkaassa ja hyvätasoisessa geishatalossa ja yrittää kovasti olla kiitollinen saamastaan mahdollisuudesta, mutta onnettomuuden lohduttomat, ylitsepääsemättömät aallot vainoavat häntä. Geisha, menestyvä sellainen ja etenkin geishatalon adoptoima sellainen, voi olla riippumaton ja itsenäinen, vapaa - mutta on sidottu loppuelämäkseen samaan geishataloon ja pakotettu tuomitsemaan yhä uusia tyttöjä muuttumaan vain kauneuden maailman varjokuviksi.

Geisha on huomattavasti parempi vaihtoehto kuin nälkäkuolema, päätyminen punaisten lyhtyjen huorakortteliin tai onneton avioliitto, jossa mies halveksii näkymätöntä vaimoaan kuin jalkakahletta. Reira ei kuitenkaan voi olla pohtimatta, onko tässä kaikki, mitä elämällä on tarjottavanaan. Eikö elämässä ole mitään, mikä tuntuisi elämisen arvoiselta? Hän valvoo usein öisin tuijottaen tukahduttavalta tuntuvia seiniä ja pohtii kykenemättömyyttään olla onnellinen. Miten pyrkiä onneen, kun ei tiedä, mitä haluaa? Olisiko hän onnellisempi Kiotossa tai Edossa? Jossain maailman äärirajoilla? Hän kasvaa päivä päivältä kyynisemmäksi loukulta tuntuvassa arjessaan.

Menneisyys
Onko parempi olla onneton rakkaudessa vai olla koskaan kokematta sitä?

7-vuotiaana muutti kaupungin ulkopuolella asuneen perheensä luota nykyiseen geishataloon, okiyaan. Oli pienituloisen ja vaatimattomasti elävän, joskin lapsia runsaasti sikiävän maanviljelijän viides tytär ja sellaisena lähinnä enemmän riesa poikia toivovalle perheelle. Viidennellä tyttärellä oli kuitenkin varsin erikoiset silmät (kiitos vielä tuntemattomien resessiivisten geenien), joten isä teki hyvät kaupat myydessään tyttären varakkaaseen, arvostettuun Shimadan geishataloon. Reira ei muista enää isänsä ääntä, äitinsä kasvoja tai lukuisten sisarustensa nimiä.

Kasvoi bambukepin iskujen ja moitteiden kurissa, ensin talon palvelustyttönä ja sitten geishakoululaisena läpi raskaiden vuosien: jäädytetyin sormin soittamisen, varpaat verillä tanssimisen, loputtomien liikeharjoitutusten ja yksityiskohtaisten, ulkoaopeteltavien teeseremonioiden. Pärjäsi kasvattisiskoaan huomattavasti paremmin, mikä aiheutti kitkaa tyttöjen välille, sillä Sumiko oli ollut koulutettavana kauemmin ja siten olisi kuulunut toimia uuden tulokkaan oppaana ja isosiskona.
Sumiko on lähimpänä siskoa ja perhettä, mitä Reiralla on, mutta välit ovat jännittyneet. Yhteisöllisyyttä ja perhettä kunnioittavassa yhteisössä Reira tuntee olonsa rikolliseksi, sillä ei voi todella sanoa välittävänsä okiyan väestä, nyt jopa Sumiko tuntuu melkein vieraalta. Reira ei tiedä ollako kateellinen kasvattisisarelleen, joka on epätoivoisen rakastunut arvovaltaiseen mieheen ja viettää illat tuijotellen haaveikkaasti nenäliinaa ja unelmoiden tulevaisuudesta, joka tuskin koskaan toteutuu.

Sumikon tulevaisuus oli selvä ja hohdokas, ennen kuin kalpeasilmäinen Reira ilmestyi. Koko okiyassa vallitsee odotus siitä, kumman maikoista talo adoptoi tyttärekseen ja perijäkseen - moni veikkaa Reiraa, sillä tämän ura on rajussa nousussa ja Äiti maalailee rahakasta tulevaisuutta jääsilmälleen.
Geishatalon kaksi vanhempaa geishaa ansaitsevat hyvin, mutta toinen on jo hiipunut tähti ja toisen, Kamikon, julistaminen perijäksi olisi kuin saken kaataminen liekkiin. Reira halveksii Kamikon kevytmielisyyttä suuresti, sillä geisha tuntuu availevan haarojaan kenelle tahansa, kalalle lemuavista kalastajamiehistä kunniattomiin ronineihin.
Kasvattisisarten välejä hiertää entisestään kilpailuasema, sillä Kamiko, kohuttu ja maineensa veroinen geisha, toimii Sumikon Isosiskona siinä, missä kilpailevan geishatalon Kamikoakin maineikkaampi geisha, Auymi, on ryhtynyt Reiran Isosiskoksi.
Pian valmistuvan geishan elämä on ollut epävarmaa ja ahdistavaa pitkään, sillä Auymi on harvoin kokenut tarpeelliseksi kertoa syitä kummallisiinkin toimiinsa eikä Reiralla ole lupaa tivata sellaisia niin paljon kokeneemmalta ja arvostetummalta geishalta. Niinpä hän on vain seurannut mukana kuin lammas narussa vailla sanavaltaa. Kai hänen pitäisi olla kiitollinen, sillä Ayumi on heittänyt Reiran maikojen kermaan, nimeksi alaa seuraavien huulille.

Taidot
Vuosien geishakoulutus ja saman ajan armoton harjoittelu ovat suoneet erinomaiset taidot ammatin rituaaleissa, kuten teeseremonioissa, tanssissa, shamishenin soitossa ja keskustelussa sekä viattomassa, tietenkin täysin tahattomassa kosketuksessa. Moni lukisi taidoksi myös taiteellisen kehon- ja elekielen hallinan, onhan hänen on sanottu kykenevän vangitsemaan miehen huomion pelkällä katseen voimalla. Sivistyneen geishan tavoin tietenkin luku-, kirjoitus- ja laskutaitoinen. Valokuvamuistin ansiosta tavallista pätevämpi.
Fyysisessä kamppailussa tai aseiden käytössä täysin kokematon, osaa ehkä juuri ja juuri mäiskäyttää shamishenillä päähän, jos niikseen tulee.

Elämän ihmiset
Sumiko - 20-vuotias maiko, kasvattisisar ja ainoa todellinen ystävä, vaikka välit ovat etääntyneet ja jännittyneet.
Kamiko - 28-vuotias, maineikas ja paikoin kyseenalaistakin mainetta kevytmielisenä ja sisarilleen kammottavana kerännyt geisha.
Yumi - 30-vuotias geisha, jonka tähtihetki on jo ohi eikä tulevaisuus näytä kovin valoisalta.
Äiti, Okaa-san - Shimadan okiayn omistaja, Shimada Nozomi ja armoton, rahanvainuinen johtaja.
Isoäiti - ikivanha ja kurttuinen, palvelua vaativa vanhus, Shimada Kumi.
Täti - vanha geisha, Yumako, joka purkaa omaa turhaumustaan läksyttämällä maikoja ja palvelustyttöjä ja toimii okiyan päätaloudenhoitajana.
Sachiko - 12-vuotias palvelustyttö ja geishakoululainen.
Hikaru - 10-vuotias palvelustyttö ja geishakoululainen.

Ayumi, Onee-san - 26-vuotias, erittäin kuuluisa ja menestynyt geisha kilpailevasta geishatalosta, toimii Reiran Isosiskona.
Kamio Mieko - okiyan suosiman, arvostetun teehuoneen ikääntynyt omistajar.
Ishimaru Senzo - vanhempi, varakas ja korkea-arvoinen herra ja teehuoneen vakioasiakas.
Kuroki Tetsuo - nuorehko samuraimies, joka on uusi kasvo teehuoneella.

Muuta
x Valokuvamuisti.
x Huono kaukonäkö ja siksi kärsii lähes jatkuvista, rajuista, migreenimäisistä päänsäryistä.
x Kerännyt huoneeseensa seiniä pitkin rönsyilevän kirjaston, sillä lainaa ja kahmii luettavakseen kaikki mahdolliset kirjat peläten heräävänsä joku aamu sokeana. Erityisen kiinnostunut ulkomaailmaa käsittelevistä teoksista.

x Erittäin tarkka hygieniasta, ruoasta ja pikkutarkasti melkein kaikesta itseensä liittyvästä: jos hän on elävä taideteos, hänen on pidettävä itsestään huolta.
x Inhoaa sitä, kun hänen halveksimansa ihmiset koskevat häneen.
x Vihaa verisesti sitä, jos geisha sekoitetaan prostituoituun ja on hyvin tiukka siinä, että hän on taiteilija ja myy vain taitojaan - ei koskaan kehoaan.

x Saa seuraa laihalta, mustalta kulkukissalta, jonka kanssa jakaa joskus sushinsa.

Pelit Päättyneet tummennettu.
Tanssi on taiteista kauneinta - Haruki/Hijiri.
Ukiyo-e - Katsuo/Kai-dono.
Majakka teehuoneessa - Naoki/Delta.
Raparitari - Naoki/Delta.

Inspiraatiosta kiitos Arthur Goldenille ja hänen kirjastaan tehdylle elokuvalle.